Kuva: Aake Roininen
Ennen jokaista ruotsin tuntia kuuluu samat fraasit: “Ei mitään ruotsia!” “Onko
pakko?” “Mihinkä mä ruotsia tarvitsen?” Useiden suomalaisnuorten asenne
länsinaapuriamme kohtaan ei ole kovin positiivinen, ja kyseisen maan - sekä
Suomen toiseen viralliseen - kieleen suhtaudutaan vielä negatiivisemmin.
Miksi?
Pakkoruotsia voisi kuvailla esimerkiksi alkoholin vastakohtana.
Alkoholi on kielletty aine alaikäisiltä, joten sitä halutaan. Kun asian
kääntää päinvastoin, saadaan nykyinen suhtautuminen pakkoruotsiin. Kun joku
on pakollista, se herättää kapinallisuuden tunnetta - valitettaisiinko
ruotsista, jos se olisi valinnainen kieli saksan, ranskan, venäjän ym.
rinnalla? Tai olisiko alkoholi niin kiehtovaa, jos sitä pakotettaisiin
juomaan?
Kysymystä herättää myös, miksi ruotsia on pakko opiskella
täälläkin Suomen kolkassa. Eikö venäjä olisi hyödyllisempää, koska sen
kanssa käydään enemmän kauppaa? Eikö saksa, espanja tai ranska olisi
hyödyllisempiä, koska niitä puhutaan enemmän ja laajemmilla alueilla?
Vaikka ruotsin tunnit voivat olla yhtä piinaa, eikä kaaliin tunnu
jäävän yhden yhtä sanaa, niin silti puhumme parempaa ruotsia kuin
ruotsalaiset suomea. Ja kun joku ruotsalainen kysyy puhutko ruotsia, niin
vastaus on helppo:
- Ja, men talar du finska?
Jenny Tarvainen
0 kommenttia