Virtaa riittää ulkonakin
16.11.2009 14:30 Kati Heikura
Lapsen tutti maistuu koiranpennullekin.
Leikkipupukin kelpaa kaveriksi.
Ulkona riittää tilaa temmeltää ja asioita ihmeteltäväksi.
Välillä otettaan torkut.
Aamu alkaa meillä aina saman orkesterin säestämänä. Ensin haukahdellaan harvakseltaan ja kohta haukutaan kovemmin. Tämän jälkeen alkaa vingahtelu ja lopulta kuuluu gr-gr-gruu, gruu-uu ääni monta kertaa peräjälkeen. Kulostaa ihan kuin huoneessa olisi pöllö, mutta se on vain Astraia, joka on oppinut ääntelemään kurahtelemalla. Tätä "älä jätä mua tänne - haluun pois" ääntä sitten kuuluu viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. ;)
Pennut ovat jo siirtyneet niin sanottuun ulkoruokintaan. Varsinkin kun olen täällä päivisin yksin koirien kanssa, en millään meinaa ehtiä saada kaikkia pentuja riittävän nopeastu ulos ruokailun jälkeen. Onkin helpompi viedä kipot ulos, jolloin jokainen pääsee tarpeilleen omaan tahtiinsa. Kuka kiertää talon päätyyn piiloon ja kuka kömpii umpihankeen. Jokainen löytää kuitenkin paikkansa.
Tämän jälkeen alkaakin pienillä omat leikit. Isommat koirat pomppivat aitauksessa ja ilmoittavat pennuille, että täällä ollaan. Kohta pennut mennä viipottavatkin aitauksen luo. Ovi on avattava, että koirat pääsevät pitämään sukukokoustaan. Siellä isot menevät ympyrää sen minkä pääsevät ja pienet koettavat parhaansa mukaan pysyä perässä. Pennut kyykistyvät viime hetkellä matalaksi, kun isot pomppaavat niiden yli. Lopulta katsoja ei oikein pysy enää perässä siitä, kuka vie ja ketä, sen verran vauhdikkaaksi touhu on jo muuttunut.
Eilen Nelli sai taas hieman spesiaalikohtelua, sillä olihan koiraemolla merkkipäivät. Kaksi vuotta kolahti nyt mittariin, joten jotain kivaa oli siis luvassa. Itse en ollut kotona ollut, mutta kuulin, että koira pääsi privaattilenkille Tiian kanssa ja sai kotiväeltä lahjaksi hieronnan.
Rane on saanut pentueen ainoasta uroksesta itselleen kunnon kaverin. Iltaisin muilla ei ole asiaa Ranen luo, mutta jätkät makaavat keskenään ja nuolevat välillä toisiaan. Likat taas hääräävät Olgan ja Nellin kimpussa.
Siinä on meidän perheen pienimmällä lapsella tekemistä, kun jätkät makaavat nojatuolin edessä ja likat taistelevat keskellä lattiaa. Kahden ison koiran jalat viuhtovat kohti korkeuksia ja pienet pomppivat ja pyörivät vieressä. Välillä Juuli päättää, että kunnon kiljaisun ja itkun sekainen parkaisu saa vanhempiin sen verran liikettä, että hänet nostetaan koirien yli.
Toisinaan taas Juulista on niin mukavaa mennä touhuihin mukaan, että tyttö makoilee isojen narttukoirien päällä kuin nojatuolissa.
3 kommenttia
Pennut on ihania! terveiset etenkin Astraille! Se on IHANIN!.
Harmi ettei webkamera kuvaa niitä enää! NYYH!
