On niitä sattunut silloin tällöin.

Juuri Ilves saattaa hyökätä ajokoiran ja muiden pienempien koirien kimppuun. Aivan aina ei mene koiralta henki, mutta pahoja raatelujälkiä syntyy aina. Kissoja nälkiintyneet Ilvekset ovat oppivat nappaamaan yksittäisten talojen pihoilta ja taajamienkin alueilta. Se on varsin yleistä.

Paavo Mustonen Juankoski wrote:On niitä sattunut silloin tällöin.

Juuri Ilves saattaa hyökätä ajokoiran ja muiden pienempien koirien kimppuun. Aivan aina ei mene koiralta henki, mutta pahoja raatelujälkiä syntyy aina. Kissoja nälkiintyneet Ilvekset ovat oppivat nappaamaan yksittäisten talojen pihoilta ja taajamienkin alueilta. Se on varsin yleistä.

- Ilves onkin vielä ajokoiran kokoselle ja varusteiselle koiralle sellainen vastustaja, että löisin kyllä vetoa ilveksen puolesta aina. Kun koiralla ei ole kunnon turkkia suojanaan, ja kokemukseni mukaan ajokoira käy melko suoraviivaisesti esim kissan kimppuun.
Kokenut ulko-kissa ottaa koiran tai päälle tulevan kissan vastaan kääntymällä lähes selälleen. Sitten se tarraa etujaloillaan, joissa on mahtavat kynnet, kiinni kaulaan ja etukroppaan, takajalat repivät mahan auki.
Se on peli siinä vaiheessa selvä.
Kun Kissan koko kasvaa ilvekseksi, ei ole epäilystäkään siitä, onko peto suorastaan vaarallinen tappokone.

Monta metsästäjää aseiden kanssa ja koira apuna kiusaavat pientä harmitonta ja vaaratonta luonnon eläintä jänistä,(pupua),.

Sitten ilves tappaakin koiran.

Eli ilveskö oli ainoa pahantekijä.

Olikon se Ilves pitämässä Pupu-Jussin puolia ?

Ilves tietenkin, sehän koiran tappoi.

Jos on hajua ilveksen oleskelusta, pidän kyllä beaglen sisällä.

Eikös Luoja sanona, ku elläimetkin loi. Että käättäkkee näitä ravinnoksenne?

Eikös se luoja käskennä vuan muan täättämään ja pottuja viljelemmään.

Ja elämään raahassa, elläimiin kanssa, kun hiän Noakin arkkiinnii pisti kaiken karvaisia mukkaan !

Piruako se sen koiran laitto juoksemaan jäniksen perässä, olisi säälinyt hyvää koiraa ja lähtenyt itse juoksemaan verenmakusuussaan sen jäniksen perään, niin olisi säästynyt koira ja jäänyt henkiin. Lapin saloillahan nuo riistan saalistajat ajaa ristaa moottorikelkoilla takaa ja tuhansien porojen ylitse autolla joka vuosi, ei siinä koiraa ole tarvittu, koira on hengissä ja voi hyvin. itse olin kerran erään riistamiehen kyydissä kalareissulla kun ajoimme savon kylätiellä tuli jänis tielle, jota riistan himoinen kuski alkoi ajaa Ladalla takaa pitkin tietä, koira istu auton kyydissä takapenkillä ja kannusti kuskia haukkumalla autolla takaa ajoon, jopa ojanpohjia ajaen, pääsi jänis kuitenkin koskemattomana pakoon hurjaa riistamiehen takaa ajoa autolla, itse situin auton etupenkillä ja takakontissa suuri kalasaalis, josta en saanut yhtään kalaa itselleni vaikka oli kalakaverina kaverilleni ja 36 haukea saaliina Ladan takakontissa.

Nuo riistamiehet on himoriippuvaisia riistan metsästäjiä, kun eläin tulee näköyhteyteen alkaa sen takaa--ajo hullun lailla......

On pitänyt huutaa jotta älkää ampuko tännepäin, täällä on marjastaja! vastaus on kuulunutM; lähde pois vaara-alueelta, ettet tule vahingossa ammutuksi, menossa on riistan takaa-ajo..........

http://www.youtube.com/watch?v=bC4xnp4AHqA

Eino Pelkonen. Marjastaja savon saloilta katsoen.

Olisiko Einon syytä vaihtaa kalakaveria, jos entinen on liian ahne?

Pauli Miettinen Kuopio wrote:Olisiko Einon syytä vaihtaa kalakaveria, jos entinen on liian ahne?

Jätin ahneen kalakaverin. Nykyään olemme vain hyviä kavereita ilman kalareissuja. Sama kalakaveri toimitti minulle erään sotainvaliidin käsityönään veistelemiä pieniä puisia lintuja ja enkeleitä joita sitten kauppasin erään järjestön lupien nimissä varakaille ja sain niillä hyvin rahaa järjestölle sekä myös itse tekijälle, joka ilahtuneena hyvästä menekistä teki minulle kiitoksena isot enkelit ja linnut puusta veistämällä ja lähetti ne tälle kalakeverille, minulle annettavaksi. Kalakaveri piti yhdet niistä itse ja lahjoitti silmieni edessä toiset yhdelle minun ystävälleni jolla ei ollut asian kanssa tekemistä ja jätti minut nuolemaan haavojani ilman minulle tarkoitettuja puisia lintuja ja enkeleitä. Tähän loppui minulta sotainvaliidin tekemien lintujen ja enkeleiden myynti. Ahneella ei ole mitään omaatuntoa, sen opin, se vie vaikka leivän toisen nälkäisen suusta omaan napaansa jos sille on tarvetta.

Joskus poliisit sanoivat minulle jotta kunhan ensin kaadat puut, niin sitten tulevat ne oksan ottajat, näin on minulle käynyt monesti!

Muutekin akateemiset savolaiset ovat kyykyttäneet minua ja lyöneet minua vyöni alle törkeästi ja rajusti, itsensä jopa palkitsemalla minun työni tulosilla silmieni edessä, omimalla työni tulokset omakseen tekeminä jälkeenpäin mukaan tulleina.

Juoskoot akateemiset savolaiset nyt itse, ilman minun koirana pitämistä, jänikset kiinni pataansa.

Ei tule käymään enään. Oppia ja ikä kaikki minulle.

Eino Pelkonen. Immeinen.

Hulluja nämä beaglet, edellinen pyrki kynsin hampain näkösutta ajamaan, nykyinen ryntäsi tänä aamuna ilveksen jäljille hirveällä huudolla. Onneksi pysyi flexi kädessä, iso kolli olisi pannut ajurin lihoiksi.

Minä olen pysytellyt kansalaistoiminnassa kahdessa metsästysseurassa, enkä vielä ole pahempaa kötyytystä saanut. Eino on ilmeisesti ns. kovan onnen soturi, kun joka puolella kurmottavat.

Beagle on voimakas metsästysviettinen, rohkea, sisukas ja päättäväinen pieni ajokoira. Ehkäpä nämä rotumääritelmän ominaisuudet tekevät siitä hullun rohkean, joka saa sen kiinnostumaan jopa petoeläinteneläinten jäljistä.

Beagle on iloinen, aktiivinen ja valpas, yleensä kaikille ystävällinen koira. Se on viehättävän näköinen, pentuna aivan hellyttävä lelukoiran näköinen vesseli. Beagle sopeutuu hyvin myös kaupunki alueilla sisäkoiraksi, joskin kaipaa paljon liikuntaa. Vaikka minulla ei ole beaglea niin katselen usein hymyssä suin niiden tarmokuutta metsässä.