Yhteiskunnan toimintaa ohjaa demokraattinen päätöksenteko. Siitä on esimerkkinä äskettäin tapahtunut ydinvoiman lisäämispäätös. Tapahtumasta on välittynyt tietoa eri tavoin viestintävälineiden avulla. Minkälaisen kuvan kansalaiset ovat saaneet, on vaatinut asianomaisten intressitahojen paneutumista asiaan. Suurisuuntainen päätös on tästä päivästä eteenpäin jatkuvasti jollain tavalla pohdittavana ja kommentoitavana.

Lainsäädännössä säädetään lakeja, jotka ovat tavoitteiltaan yksiselitteisiä, esimerkiksi myös kerjäämisen kieltämisen laki. Olisiko kyseinen kerjäyskieltolaki oikea ratkaisu? Onko kuitenkin kerjäämisessä kysymys rakenteellisesta köyhyysilmiöstä, jota Euroopan unionin alueella on esiintynyt yhä enemmän? Mitä lainsäädännössä toisaalta tarkoittaa Euroopan unionin kansalaisten vapaa liikkumisoikeus? Seikkaperäisesti on mietittävä, mistä asiassa on todella kysymys. Päätöksiä tehtäessä ihmisarvon käsitteen tulisi suunnata ajattelua. Kyseistä käsitettä ei voi sivuuttaa, jos haluaa hoitaa asioita mallikkaasti. Yksilön ja yhteisön tavoitteena on olla luotettava ja oikeudenmukainen.

Jokaisen suunnitellun lain lainvalmistelu on tehtävä kunnolla. Huolellisen lainvalmistelun avulla varmistetaan samalla kansalaisten hallintoon luottamusta. Hallinnon itseohjautuvuus on myös merkittävä keino asioiden hoitamisessa. Miten yhteneviä ovat eri väestöryhmien käsitykset päätöksenteon toimivuudesta yleensä, voidaan selvittää tutkimusten avulla. Julkisuudessa on ollut asioita, jotka ovat saaneet kritiikkiä. Muun muassa jääviyskysymyksiä on nostettu esiin.

Demokraattisen päätöksenteon on huolehdittava siitä, ettei kritiikin aiheita pääse syntymään. Siinä auttaa kouluttautuminen, jota voidaan saada esimerkiksi eri hallintokuntien yhteisseminaarien muodossa. Seminaareissa saadaan kokonaisvaltainen näkemys päätöksentekoon vaikuttavista suuremmista hallintoalueista. Yhteiskunnan päätöksenteon avulla on tarkoitus vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Tavoitteena on inhimillisesti arvokkaiden kokemusten ja palvelujen tuottaminen. Mitkä ovat ne konkreettiset asiat ja arvostukset, joista halutaan päättää sosiaalisten vaatimusten ja paineiden alaisina? Onko toiminta sen suuntaista, että ollaan estämässä muun muassa yhteiskunnan väestön jakautumista ja syrjäytymistä?


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio

Hyvä hallintotapaa on täysin mahdoton toteutta kun maan kaikkia asijoita hallintaan ja päätetään pelkästään kolmen suurimman puolueen päätöksillä. Kuopiossa tämä toimii virallisen valtuuston sisäpiirinä toimivan urheilupuolueen konsensuksen vallan ja rahan voimalla.

Ainoa tie ulos pääsyyn ja oikeaan demokratiaan on jotta tehdään sekeät nimilistat näistä sisäpiirivaltaa käyttävistä ja jaetaan äänestäjille ja varoitellaan äänestämästä ketään heistä!

Ihmisten puolueelle olisi tilausta ja kysyntää jota ei ohjaa korruptio ja rahoittajien kytkökset.

Eino Pelkonen. Tosiasiat on tunnustettava, jos haluaa muutosta ja oikeaa demokratiaa sujomeen.

Niin, köyhyys tuskin poistuu sillä, että se kriminalisoidaan. Kun on säädetty lait, että EU-kansalaisilla on vapaa liikkuvuus, sen pitää koskea kaikkia. No, tästä seuraa tietysti kysymys miten kerjäläisillä on varaa matkustaa toiselle puolelle maanosaa kerjäämään?

Hyvää hallintoa olisi, että irtolaislaki saatettaisiin voimaan koko EU:n alueella

Tunnusmerkistö mm.: Kuljeksii maasta toiseen, ilman riittäviä elatusvaroja, eikä hänen voida katsoa etsivän töitä.

Maasta karkottaminen tuolla perusteella olisi hyvää hallintoa.

Veikko Herranen Kuopio wrote:Niin, köyhyys tuskin poistuu sillä, että se kriminalisoidaan. Kun on säädetty lait, että EU-kansalaisilla on vapaa liikkuvuus, sen pitää koskea kaikkia. No, tästä seuraa tietysti kysymys miten kerjäläisillä on varaa matkustaa toiselle puolelle maanosaa kerjäämään?

- Kyse on hallinnosta, ei kriminalisoinnista. Kriminalisoituminen on vasta ilmiön seuraus.

Kari M. Oittinen Lehtimäki kk wrote:

Veikko Herranen Kuopio wrote:Niin, köyhyys tuskin poistuu sillä, että se kriminalisoidaan. Kun on säädetty lait, että EU-kansalaisilla on vapaa liikkuvuus, sen pitää koskea kaikkia. No, tästä seuraa tietysti kysymys miten kerjäläisillä on varaa matkustaa toiselle puolelle maanosaa kerjäämään?

- Kyse on hallinnosta, ei kriminalisoinnista. Kriminalisoituminen on vasta ilmiön seuraus.

No, jos kerjääminen kielletään lailla, se on köyhyyden kriminalisointia. Tuskin rikkaat kerjuulla kulkee? Tai mene ja tiedä...Näiden esim. romanikerjäläisten asia olisi pitänyt järjestää hallinnolla kuntoon ennenkuin vaikkapa Romania ja Bulgaria otettiin EU-jäseneksi. Tässä EU on osoittanut huonoa hallintoa. Ei siitä pidä näitä kerjäläisiä rangaista. Miksi tästä kerjuuasiasta muuten on noussut näin kamea älämölö? Olisiko sittenkin niin, että asia koetaan häpeälliseksi ja asiaksi, joka kaikesta huolimatta kirpaisee hyväosaisten omaatuntoa? Ongelmasta halutaan eroon vanhan konstin avulla: Poissa silmistä, poissa mielestä.

Veikko Herranen Kuopio wrote:

Kari M. Oittinen Lehtimäki kk wrote:

Veikko Herranen Kuopio wrote:Niin, köyhyys tuskin poistuu sillä, että se kriminalisoidaan. Kun on säädetty lait, että EU-kansalaisilla on vapaa liikkuvuus, sen pitää koskea kaikkia. No, tästä seuraa tietysti kysymys miten kerjäläisillä on varaa matkustaa toiselle puolelle maanosaa kerjäämään?

- Kyse on hallinnosta, ei kriminalisoinnista. Kriminalisoituminen on vasta ilmiön seuraus.

No, jos kerjääminen kielletään lailla, se on köyhyyden kriminalisointia.

- No, ei todellakaan ole. Et taida ymmärtää, mitä on jonkun toiminnon kriminalisointi. Jos säädettäisiin irtolaisdirektiivi, niin sen perusteella tapahtuva toimenpide olisi vain hallintotoimi samaan tapaan, kuin juopuneet viedään putkaan. Kyseessä on hallinollinen säilöönotto - ei rangaistus. Juopunutta ei rangaista, ellei hän ole syyllistynyt rikokseen.
- Sen sijaan järjestyslakiin ehdotettu kerjäämiskielto, jossa olisi sanktiona sakkoa, olisi kyllä kerjäämisen kriminalisointia mutta ei suinkaan köyhyyden kriminalisointia. Eihän köyhyyttä sen paremmin kuin rikkauttakaan voi kriminalisoida. Köyhyyttä ei voi edes konfiskoida mutta rikkaan omaisuus voidaan sosialisoida ja rikkaan henki voidaan viedä. Mutta silloin ei olekaan enää kyse perustuslaillisen yhteikunnnan sivistyneistä menettelytavoista.