Kolumni

Älä itke lukiolainen, aja isän rahoilla

11.2.2010 0:00 Jaana Rissanen

Olin yhdeksännellä luokalla hakemassa ammattikouluun. En kuitenkaan tiennyt, mille alalle haluaisin, joten päädyin lukioon. Nyt kaksi vuotta myöhemmin voin sanoa, että lukio-opiskelu on koulinut minusta "oikean lukiolaisen". Pidän siis lukiolaisia parempina kuin ammattikoululaisia.

Aloin pohtia, mistä olen saanut tällaisen ajattelutavan. En minä yläkoulussa ajatellut ammattikoululaisia huonompina kuin lukiolaiset. Silloin olimme kaikki yläkoululaisia, ei ollut mitään jakoa. Mutta heti alusta asti uusien lukio-opiskelijoiden päähän isketään käsitys lukiolaisten paremmuudesta.

Yhtenä päivänä keskustelimme autoilusta. Mietimme sitä, kuinka paljon useammin näkee autolla ajamassa ammattikoululaisia kuin lukiolaisia. Lukiolaisethan opiskelevat, ja heillä on oikeasti muutakin tekemistä kuin ajella illat pitkät ympäri kylää.

Yksi lukiolainen sanoi: "Minä en kyllä oikeastaan kannata tuollasta turhaa ajamista." Vastaukseksi kuului ammattikoululaisen suusta: "Eikös se mene niin, että, älä itke lukiolainen, aja isän rahoilla."

Olin väittämässä vastaan, mutta sitten mietin asiaa: minulla on ollut ajokortti kuukauden, ja sitä ennen harjoittelin ajamista opetusluvalla enkä vieläkään osaa tankata. Kukahan siis maksaa bensan? Ei ilmeisesti ainakaan tämä lukiolainen.

Opinto-ohjaajan tunnilla mietimme yliopiston ja ammattikorkeakoulun eroja. Listassamme luki, että ammattikorkeassa on niitä amiksiakin. Aloimme siinä miettiä, minkähänlaista siellä amk:ssa sitten on. Olemme kuitenkin käyttäneet kolme vuotta elämästämme lukioon, jotta olisimme viisaita. Pitäisikö sittenkin hakea yliopistoon?

Ok, kyllähän amiksetkin pitävät lukiolaisia tärkeilijöinä ja nirppanokkina. Miksi siis me emme pitäisi heitä laiskempina? Voin vain kuvitella, millaisena snobina tätä juttua lukevat ammattikoululaiset minua pitävät.

Lukiolaisilla on omat juttunsa, vanhojen tanssit, abipäivät, mopotukset... En minä tiedä, mitä ammattikoulussa opiskelun lisäksi tehdään. Juuri tämä epätietoisuus synnyttää epäilyjä, mitä siellä ammattikoulussa oikeasti puuhataan. Ei sitä lukiolaisille kerrota.

Lukioyhteisö kasvattaa opiskelijoista lukiolaisia. Miksi meidän täytyisi olla parempia kuin ammattikoululaiset? Ja olemmeko muka oikeasti parempia? Emme todellakaan. Lukiolaisten ja ammattikoululaisten vertailu tuntuu olevan tärkeää molemmille osapuolille. Jokaisessa tilanteessa keksitään omasta ryhmästä jotakin hyvää ja toisista jotakin vikaa. Joka asiassa ollaan toista parempia. Oikeasti olemme kaikki yksilöitä. Koulutuspaikalla lopulta ole mitään merkitystä. Voi olla hyvin lahjakas ja tunnollinen ammattikoululainen tai laiska lukiolainen.

Yksi syy siihen, miksi lukiolaiset opetetaan pitämään itseään parempina, lienee lukion uskottavuuden säilyminen. Kyllä sitä välillä pohtii, onko tässä koulunkäynnissä mitään järkeä.

Ammattikoulusta valmistuu kolmessa vuodessa ammattitaitoiseksi ja osaavaksi työvoimaksi. Heti valmistumisen jälkeen voi saada töitä ja ansaita rahaa.

Mitä meistä lukiolaisista tulee? Ylioppilaita. Eli oikeastaan ei juuri mitään. Sitten täytyy vain alkaa pohtia, mitähän sitä seuraavaksi opiskelisi. Siinä vaiheessa kun ammattikoululaisilla on jo työ ja ammatti, lukiolaiset pohtivat vielä, että mikähän minusta tulee isona?

Tosiasia on myös se, että ammattikoulut ovat nykyään huomattavasti suositumpia kuin lukiot. Ehkä ammattikoululaisia väheksymällä ja puhumalla, että itse olemme parempia, yritämme vain vakuuttaa itsellemme, että olemme tehneet oikean ratkaisun. Yritämme saada itsemme uskomaan, että kyllä muutama ja vielä muutama opiskeluvuosi kannattaa. Ja ehkä se kannattaakin, mistä sitä tietää.

lKirjoittaja on Savon Sanomien nuorisoraatilainen Heinävedeltä.

Kommentoi artikkelia