Kolumni
Ammattimaisuudesta on tullut urheilussa kummallisen palvottu hyve
Iiro-Pekka Airola
Kirjoittajan kolumnit
Paavo Nurmi suljettiin Los Angelesin olympialaisista 1932, koska hänet julistettiin ammattilaiseksi. Nykyään voisi kärjistetysti sanoa, että ilmapiiri on kääntynyt päinvastaiseksi: amatöörit voitaisiin sulkea olympialaisista.
Arvokisojen huiput ovat paitsi piinkovia ammattilaisia, moni myös monimiljonäärejä. Nurmi teki rahansa urheilu-uran jälkeen rakennuttamalla taloja ja tekemällä arvopaperikauppaa, mutta nykyajan huippu-urheilu on tanakkaa viihdebisnestä. Jättimäiset mainostulot sponsoreilta ynnä muusta oheistoiminnasta ovat kasvaneet jo aikaa sitten varsinaisia kilpailupalkkioita suuremmiksi.
Ammattilaisuuden rinnalla urheilutermistöön on pesiytynyt ammattimaisuus. Ammattimaisuudella tunnutaan usein tarkoittavan kaltaista sitoutumista urheilemiseen, vaikka rahaa siitä ei juuri irtoaisikaan.
Urheilun kustannuksella kalenterista tulisi ilmeisesti raivata aivan kaikki muu.
Otetaan esimerkki. Muuan jalkapalloilija harjoitteli eräänä talvena ykkösdivarijoukkueen mukana antamassa näyttöjä. Kun opiskeluissa oli edessä tärkeä luento, jolla oli läsnäolopakko, hän ilmoitti valmentajalle jäävänsä seuraavista treeneistä pois.
Koutsi poltti päreensä ja manasi pelaajien opiskelut ja työt ongelmiksi numero yksi. Aika kohtuuton mielipide, kun seuralta tuskin oli tarjolla mitään "kulukorvaukset ja verkkarit" -tyyppistä diiliä mehukkaampaa.
Kun yhtälöön yhdistetään vielä perhe-elämä, alkaa vaatimuslista olla kaikkea muuta kuin kadehdittava.
Jos ammattimaisuutta vaaditaan, sen pitäisi ulottua urheilussa joka tasolle - urheilijoiden ohella myös pomoportaaseen.
Kevään puhutuin kotimainen dokumenttielokuva on Oskari Pastilan Täynnä Tarmoa. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun urheiluseuran johdossa amatööreillä lähtee skootteri keulimaan. Porvoolaisessa koripalloseurassa ulkomaalaispelaajat tulevat ja menevät, eikä johtamisesta ole hajuakaan - kuten ei loppujen lopuksi niistä mainostetuista rahoistakaan.
Dokkarin traileri on iltapäivälehden nettivideoiden katsotuimpia, ja kyllähän pätkä naurattaa. Vähemmän huvittavaa on se, että mopo ei ole karannut käsistä vain Porvoossa: päättyneellä kaudella useampi seura oli lähellä joutua lopettamaan pelit keskellä talvea.
Naisten SM-sarjassa ja miesten divarissa niin tapahtuikin, kun Vantaan Pussihukat jätti leikin kesken talousvaikeuksien vuoksi.
Koripallo on valitettavasti vain yksi esimerkki. AC Oulu porskuttaa jalkapallon Ykkösen kärjessä, mutta pelaajat ja valmentajat ovat saaneet karhuta korvauksiaan palkkaturvan kautta.
Yksi syy kaikkeen tähän on ammattimaisuuden puute, mutta toinen myös sen vaatimus. Kun ammattimaisuudesta on tehty ehdoton hyve, se johtaa kehitykseen, johon seurojen rahat eivät kuitenkaan riitä.
Mitä siitä seuraa? Kaikkea sellaista, mikä on muissa kuin urheilupiireissä helppo leimata epäammattimaisuudeksi.
Kirjoittaja on Savon Sanomien ma. urheilutoimittaja.





