Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
14.12.2011 00:01
Kolumni
Anteeksi, onko keitossani perunaa?
Kristiina Poutiainen
Kirjoittajan kolumnit
Neljä päivää, helppo homma. Kun ryhdyimme hiilihydraattiruokapäiväkirjan pariin, ajattelin, että onnistuuhan tämä. Kokeillaan nyt, kun kaikki siitä ovat niin innoissaan.
Mutku: tämä kasvissyöjä vetää kalaa, munaa ja maitotuotteita, ei punaista lihaa eikä kanaa. Ongelmiahan siitä tulee. Ensinnäkin jukurtissa, rahkassa ja hedelmissä on hiilareita. Että tomaatit, paprikat ja muut salaattiainekset pannaan - hulluutta?
Kuka väitti, että karppaajat
saavat syödä kaikkia juustoja
- mitäs sellainen on, jos näissä bonjoureissa ja violoissa on
hiilareita? Tuoteselosteita
syynätessä kauppareissuun
menee tunti.
Lounasravintolassa oli kasviskeittoa. Mmmm! Herkullista, mutta niin kiellettyä.
- Anteeksi, onko tässä keitossa perunaa.
- On.
- Ai. Jaa.
Keitto jäi lautaselle. Mitä tuhluuta!
Toisena päivänä yksinäinen salaattiannos kasvoi.
Ja nälkä.
Ja ärrinpurina.
Isänpäivän tienoilla leivät, sipsit ja kakut palauttivat hiilarit korkoineen elimistöön.
Eli ei tämä ihan tositoimikarppaamiseksi mennyt.
Jos on kerran mukaan lähdetty, niin tehdään tosissaan. Neljä päivää, vielä tiukemmin.
Vaan mitenkäs suu pannaan, kun maanantaina ennen aamuyhdeksää kuvottaa, kiitos lohi-kananmuna aamiaisen. Ei ihme, jos tällä dieetillä laihtuu, ei tätä rasvamöllöä tee mielikään.
Töissä veistä kierrettiin haavassa. Joka tuutista tuntui tulevan jonkinasteista valistusta karppaajan eväistä: ala leipoa mantelijauhoilla ja syö palavereissa leivistä juusto-kinkkupäälliset. Appelsiini on hiilaripommi (mmm.. raikas appelsiini...).
Katsoin eväsrasiani munakasta.
Säälitti se kana, jonka muna joutui näin halveksivan syöjän suuhun.
Voin pahoin koko päivän. Ehkä kroppa vain protestoi yllytyshulluuttani. Ei kukaan karppaisi, jos koko ajan olisi tennispallo kurkussa.
Tiistaina löysin juustojen, vihreiden kasvisten ja kylmäsavustetun lohen maailman (aika kallis maailma, kiitokset äidille sponsoroinnista). Jos munakkaaseen pistää pinaattia, vuohenjuustoa, aurajuustoa ja juustoa, ei siitä voi tulla kamalan pahaa.
"Nollakarppipäivät" kuluivat jättimunakkaiden ja jäävuorisalaatin avulla kivasti - aina kun istuin paikallani.
Sen sijaan lenkkeily oli yhtä puuskutipuuskhia. Spinning-tunneilla korvensi, ja olin varma, että keuhkokapasiteetti oli surkastunut, vai miksi kummassa en saanut haukottua ilmaa?
Jatkuvaa keskustelua käydään siitä, kuinka paljon hiilijalanjälki kasvaa, kun karppaajat syövät vain lihaa. Entäs ne verisuonien tukkeumat kaikesta eläinrasvan määrästä?
Kala toki on terveellistä, mutta jos itse ei kalasta, ei luomulohen syöminen mitenkään halpaa ole. Kananmunista voi valita vapaiden ja onnellisten kanojen jälkeläisiä, mutta toisille kolesteroli ei vaan sovi.
Karppipäivinä ei ollut ähky, muttei mitenkään hurjan kevyt olo. Laihtumisesta tuskin on syytä puhua, kun pöydässä on juustoa juustolla.
Leipää, riisiä tai makaronia ei tullut ikävä, mutta jatkuva hiilarikytistäminen alkoi ärsyttää.
Liikuntaläkähtyminen pisti miettimään, mihin keho hiilihydraatteja käyttääkään.
Mitä siis opimme tästä? "Liikojen" hiilareiden karsiminen leivästä, perunasta, riisistä ja makaronista on aika helppoa, ja ehkä kannattavaakin, jos kokee oman vointinsa paremmaksi.
Mutta jos palaveripöytään jää kokouksen jälkeen voidellut päällysteettömät sämpylät, kannattaa palaveritarjoiluita muuttaa.
