Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
23.03.2010 00:01
Kolumni
Arvotaan säännöt, joilla aloitetaan tämän päivän jääkiekko-ottelu
Wesa Koistinen
Kirjoittajan kolumnit
Jääkiekon sääntökirja on lajin raamattu, jolla ei ole kovin suurta arvoa. Opuksesta löytyisi kaikki eväät pelata lätkää samoja lakia kunnioittaen illasta toiseen.
Kirjan voisi kuitenkin aivan hyvin polttaa roviolla, sillä kaukalossa pätevät aivan muut säännöt kuin kirjasta kaivetut.
Jääkiekkoa pelataan eurooppalaisilla säännöillä, NHL-opeilla ja vieläpä näissä molemmissa eri tavalla pudotuspeleissä.
Mutta ei homma siihen lopu. On myös kolmannen erän säännöt, alivoimapelaamisen säännöt, jatkoajalla ei sääntöjä olekaan ja niin edelleen.
Nyt on edessä kaudesta se vaihe, kun hienoudet karsitaan. Pudotuspeleissä taitopelaajilta saa viedä härskisti vauhdin tuikkaamalla mailan kainaloon ja roikkumalla perässä. Tästä saatiin esimakua jo runkosarjan päätöskierroksilla.
Tässä asiassa SM-liiga ja Suomen jääkiekko laahaavat pahasti kansainvälisen kehityksen perässä. Esimerkiksi NHL:ssä pistettiin puolenkymmentä vuotta sitten homma kuntoon ja siellä pelataankin nykyisin pudotuspeleissä jääkiekkoa, eikä harrasteta pystypainia.
On todella outoa, että tuomareilla on jääkiekossa nykyisin järjettömän suurin tulkinnallinen pelivara. Se on sekä yleisölle että pelaajille suuri riesa. Kun säännöt vaihtuvat illasta toiseen, on vaikea ymmärtää, mitä kentällä saa tehdä ja mitä ei.
Olisihan se tietysti liian helppoa, jos noudatettaisiin sääntökirjaa. Siis sitä opusta, joka ei millään sivulla kerro sitä, että tappelut kuuluvat jääkiekkoon.
Toinen jääkiekon erikoisuus on tuttu joistakin muistakin lajeista. Pelin jälkeen on aika normaalia, että valmentaja tai tuomaritarkkailija kertoo, ettei tuomari halunnut loppuhetkillä ratkaista peliä viheltämällä rangaistusta.
Jumakleissön! Siinä sitä juuri ratkaistaan peli, jos takaa-ajajaa saa koukkia kuinka tahansa antamatta edellä olevalla joukkueelle rangaistuksia minkään sortin törkeyksistä.
On selvää, että erehdyksiä sattuu, mutta edellä mainitut asiat kuuluvat suunnitelmallisuuden piiriin. Ja näillä asioilla edistetään sellaista yhtälöä, jossa voiton vie parhaiten vastustajan pelin tappava yhdistelmä, eikä välttämättä vauhdikkaimpaan ja taitavimpaan jääkiekkoon pyrkivä nippu.
SM-liigan tuomaritoiminnan johtajille sattui pieni lapsus runkosarjan loppusuoralla.
Jyväskyläläinen Jyri Rönn ei varmasti ratkaissut runkosarjan voittajaa, mutta turhia jupinoita muuallakin kuin Kuopiossa aiheutti se, että hän tuomaroi JYPin pahimman kilpakumppanin KalPan kahdessa viimeisessä perussarjan koitoksessa.
Pelisilmä saisi olla kohdallaan myös johtoportaassa.
