Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
03.03.2011 00:01
Kolumni
Best games ever eli parhaat kisat koskaan? - Ei todellakaan!
Juha Hölttä
Kirjoittajan kolumnit
Holmenkollenia sanotaan sanotaan hiihdon Wimbledoniksi. En ole koskaan käynyt tenniksen pyhätössä ja olen ensi kertaa Kollenilla hiihtokisojen aikaan, mutta hyväksyn vertauksen mukisematta.
Hyvin monelle suomalaisellekin hiihtourheilun merkkihenkilölle Oslon kisoilla on aivan erityinen merkitys. Jokaisella kilpailulla on arvonsa, mutta on toki ikimuistettavampaa menestyä paikassa, jolla on Kollenin kaltaiset perinteet.
Kun Oslo sai järjestettäväkseen vuoden 2011 MM-hiihdot, koko Holmenkollenin hiihtourheilualue pistettiin uusiksi miljardeilla Norjan kruunuilla. Kaikki tuotiin kerralla nykyaikaan. Uudistukset olivat välttämättömiä, mutta toteutettiinko ne oikein? Jopa oslolaiset myöntävät, että vaikka maailman modernein hiihtourheilun mekka on varmasti maailman upein, ei se enää ole yhtä tunnelmallinen kuin ennen.
MM-kisojen aikaan sokkeloinen alue on tuonut esiin ongelmansa.
Järjestäjät hehkuttivat, kuinka yleisölle on rakennettu siltoja ja kulkureittejä liikkumisen helpottamiseksi. Paperilla kaikki näytti hyvältä, mutta ei käytännössä. Monelta sellaiselta, joka on päättänyt vaihtaa katsomispaikkaansa, onkin jäänyt kisan huipennus kokematta, koska he ovat juuttuneet siirtymäkujiin, joiden ruuhkissa on pahimmillaan edetty vain metri minuutissa.
Kovin kohtalo oli niillä katsojilla, jotka viime viikonloppuna eivät edes ehtineet kisapaikalle. Jos on maksanut kisalipusta 30-100 euroa ja seisoo kisan aikana stadionin ulkopuolellla etanaakin hitaammin etenevässä jonossa, voi tunteet nousta pintaan. Jopa norjalaisilla.
Oslo 2011 -järjestäjien pääslogan on ollut "Best games ever". Siitä on viime päivinä oltu hiljaa.
Vaikka kisapäiviä on vielä jäljellä, ei tehtyä saa tekemättömäksi. Kun edellä mainitun sloganin perään asettaa kysymysmerkin, siihen voi vastata: Never! Laskin kollegan pyynnöstä, että nämä ovat 12:nnet hiihdon MM-kisani. Nopeasti arvioituna Oslo 2011 yltää järjestelyiltään hädin tuskin top-kymppiin.
Joskus nuorempana kritisoin hölynpöly -jutuiksi meillä ammattipiireissä kutsutuissa kolumneissa omia vastoinkäymisiäni. Sittemmin ymmärsin, etteivät ne kiinnosta kuin pientä piiriä. Niinpä päätin lopettaa valituksen.
Oslosta aihetta marinaan olisi vaikka kirjan verran. Niinpä kerron yhden tuoreen esimerkin. Norja on kallis maa. Kun sitten järjestäjät kutsuvat "press partyyn", jossa on luvassa "fooddrinks", niin pakkohan sinne on mennä. Niin ajattelivat tietysti kaikki muutkin.
Tilaisuuden suosio "yllätti" sen järjestäjät, vaikka kaikki osallistujat olivat rekisteröityneet. Juomalasit loppuivat kesken ja kun laseja viimein oli saatu pestyä, ei ollut enää viiniä, vaikka kahden tunnin tilaisuudesta oli vasta ensimmäinen mennyt. Ja ruoka. Yksi keittiömestari viilteli usealle sadalle kutsutulle viipaleita raa'asta lohesta. Se siitä norjalaisesta vieraanvaraisuudesta. Noin 23 euron itse maksettu pitsa oli sen jälkeen hintansa väärti.
Lopuksi vielä kehut kollegalle, joka blogissaan keksi verrata nykysuomalaisia ja 1980-luvun neuvostoliittolaissturisteja.
Me aikalaiset ihmettelimme noin 30 vuotta sitten, mitä näyteikkunoita katselevien neuvostoturistien mielessä liikuu. Tulkaa Norjaan, eikä tarvitse enää ihmetellä.
Kirjoittaja on Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimittaja.
