Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
18.07.2011 00:01
Kolumni
Daegusta ei liene paljoa odotettavissa, mutta onko sen niin väliä?
Iiro-Pekka Airola
Kirjoittajan kolumnit
Kotimaisella yleisurheilukaudella aletaan tähyillä kohti loppuhuipentumia. Edessä ovat paitsi pohjoissavolainen kohokohta Savo Games Lapinlahdella, ennen kaikkea Kalevan Kisat ja Suomi-Ruotsi-ottelu, joiden välissä tietysti herkullisimpana palana maailmanmestaruuskilpailut Daegussa Etelä-Koreassa elokuun ja syyskuun taitteessa.
Karu tosiasia vain taitaa olla, että sinivalkoiset menestystoiveet on jätettävä kahteen ensimmäiseen. Niissä kesän suurimmissa kisoissa kun pistesijatkin ovat tiukassa, mitalisijoista puhumattakaan.
Maailmanlistalla paras suomalainen on tällä hetkellä Tero Pitkämäki, joka on miesten keihäänheiton rankingissa jaetulla kahdeksannella sijalla. Pitkämäenkin kesän paras (85,33 metriä) on kuitenkin heitetty jo toukokuun puolivälissä, minkä jälkeen tekniikkamurheiden ja vammojen kanssa taistelleella pohjalaisella on ollut vaikeuksia jopa 80 metrin viivan puhkaisussa.
Ja etukäteen ajatellen Pitkämäki taisi olla se Suomen ainoa todellinen mitalitoivo Daegussa.
Sitten voidaankin pohtia, hyväksyykö suomalainen yleisö menestymättömyyden. Uskon, että kyllä.
Vaikka maamme historia yleisurheilussa on loistokas, tilanne on muuttunut. Kilpailu on kovempaa ja laajempaa. Pohjaa syö myös yhteiskunnan kaupungistuminen ja joukkuelajien suosion kasvu.
Meni sinivalkoisilla Daegussa miten vain, kisoja seurataan täällä taas suurella innolla. Televisiot ovat auki siellä ja täällä. Vaikka suomalaisia syytetään menestyshulluiksi, sen verran rakas laji yleisurheilu härmäläisille on, ettei kisoja jätetä kotimaisten nimien puutteessa katsomatta.
Kun Helsingissä kilpailtiin yleisurheilun MM-kisat viimeksi kuusi vuotta sitten, kansa täytti Olympiastadionin, vaikka useampana kisapäivänä vettä tuli taivaan täydeltä. Moni istui puupenkeillä sitkeästi, vaikka kastui litimäräksi, kun iso osa kansallisstadionistamme on kattamatta.
Arvostelua herättänyttä päätöstä järjestää EM-kisatkin kahden vuoden tavoin testataan ensimmäisen kerran ensi kesänä, ja missäpä muuallakaan kuin Helsingissä.
Lontoon olympialaiset häämöttävät jo ovella, mutta ainakin kotikisat ovat valtava mahdollisuus suomalaisurheilijoille. Monelle se on uran kohokohta.
Enkä usko niin monen eurooppalaisen huipun jäävän kotiin odottelemaan Lontoota kuin jotkut ovat pelänneet. Ja jos jäävät, silloinhan sinivalkoisten menestysmahdollisuudet vain kasvavat.
Suomalaisyleisön sitkeään yleisurheiluintoon taitaa luottaa myös ensi Helsingin EM-kisojen järjestäjäorganisaatio. Elokuun alussa alkavan lipunmyynnin hinnasto on nimittäin jo julkistettu, eikä näihin "välikisoihinkaan" ihan halvalla pääse. Jos haluaa nähdä paikanpäällä kaikki viisi kisapäivää, lippupakettien hintahaarukka on 750-275 euroa.
Ne halvimmat ovat tietysti sinne kaarrekatsomoihin, joissa kastuu varmasti. Siis jos kisaviikolle sattuu yhtään suomalainen kesäsää.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimituksen kesätoimittaja.
