| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Ei edes yhden lautasen arvoinen
7.12.2009 0:00
Kirjoittajan kolumnit
Onko oikea aika puhua presidentin viran tarpeellisuudesta? Suomalaiseen keskustelukulttuuriin kuuluu, että keskustelun aloittaminen on aina liian aikaista, kunnes se yhtäkkiä on jo liian myöhäistä. Milloin ikinä keskustelu alkaakin, on se aina väärin ajoitettu.
Siksi ei ole liian aikaista, vallankin jos haluaa kyseenalaistaa koko instituution olemassaolon. Jos tämä keskustelu aloitetaan liian lähellä presidentin vaaleja, ymmärretään se johtavaa ehdokasta taklaavaksi.
Mihin me oikeasti enää tarvitsemme presidenttiä? Muistatko yhtään konkreettista, ihmisten elämiin vaikuttavaa päätöstä, jonka Tarja Halonen olisi tehnyt? En tietenkään muista, koska hänellä ei yksinkertaisesti ole valtaa tehdä sellaisia päätöksiä.
Äkkiseltään Halosen pitkästä presidenttikaudesta muistuu mieleen jättimäinen avain, jonka hän luovutti Kauppatorille ahtautuneen yleisön edessä hirviönaamioiselle tyypille. Seuraavaksi muistaa muutaman kansainvälisissä kokouksissa sattuneen tyylimokan.
Presidentin valtaoikeuksia ollaan taas rajoittamassa. Miksi ei saman tien edetä keskustelussa askel pidemmälle ja puhuta presidentin viran lopettamisesta? Jos presidentillä on yhtään vähempää valtaa, hänellä ei tee enää yhtään mitään.
Halonen on selvästi turhautunut vallanpuutteestaan ja tämä on aiheuttanut noloja tilanteita ja kiukuttelua. Nyt häneltä ollaan epäämässä automaattinen oikeus osallistua EU:n huippukokouksiin. Tavoilleen uskollisena Halonen ei tahtonut asiasta keskustella, vaan tyytyi mykkänä odottelemaan toisten tekemiä päätöksiä asiasta. Tarja raukka - ei edes yhden lautasen arvoinen.
Tätä ennen Haloselle ei muistettu kertoa päätöksestä kotiuttaa joukkoja Afganistanista. Se, ettei häntä muistettu informoida tapahtuneesta, oli osoitus presidentin merkityksettömästä roolista Suomen puolustuspolitiikassa. Tarja Halonen suhtautui tilanteeseen, jälleen kerran, kiusaantuneella tuhahtelulla.
Halonen on varmasti tajunnut tilanteen, eikä siksi tahdo sanoa mistään mitään. Mitä hän ikinä sanoisikaan, niin varmasti joku syyttäisi presidenttiä hänelle kuulumattomiin asioihin puuttumisesta. Toimittajien työntäessä mikrofonin Halosen eteen voi hänen ilmeestään päätellä, että mieli tekisi sanoa paljonkin, mutta ei uskalla.
Koska todellisia vaikuttajia pesti ei edes kiinnosta, niin valitaan presidentiksi joku juhlimisesta pitävä seurapiirihenkilö. Joku joka tykkää pukeutua hienoihin asuihin, rakastaa palatsien loistoa ja osaa esiintyä sujuvasti kuninkaallisten ja diplomaattien seurassa. Kielitaitoinen marionetti, jonka suusta tippuisi lyhyitä lausahduksia lehdistön käyttöön.
Itsenäisyyspäivän seutu on juuri oikeaa aikaa miettiä presidentin tarve uusiksi. Jos juhlakättely on kerran niin tärkeä, niin eikö pääministeri voi sitä hoitaa? Saisi ainakin jännittää kuka on tänä vuonna pääministerin siippa.
Onneksi Suomeen ei sentään tullut kuningasta, kuten suunnitteilla oli. Se olisi näin lyhyellä historialla pelkästään mautonta. Kuninkaallista tyhjiötä täyttääkseen Halonen päätti avata presidentin linnan ovet yhdeksi päiväksi yleisölle.
Mitä presidentin toimen lopettaminen muuttaisi? Ei yhtikäs mitään. En usko kansan ryntäävän kaduille riehumaan vallasta hurmioituneena. Presidentin puuttuminen tuntuisi aluksi oudolta, mutta pian kaikki tottuisivat siihen.
Kirjoittaja on kuopiolainen vapaa toimittaja.
