EmediateAd
Kolumni

Ei pelaajien laatu määräydy iän mukaan, vaikka kokemus auttaakin

11.7.2010 0:01
Wesa Koistinen

Saksa taisteli kisoissa lähes ennätysmäisen nuorella joukkueella ja kapteeneina nähtiin monia noin 25-vuotiaita pelaajia.

Jalkapallojoukkue ei taida enää ollakaan parhaimmillaan lähellä 30 vuoden ikäkeskiarvoa.

Silmiinpistävä asia näissä kisoissa on ollut, että nuoret pelaajat pääsivät suuriin rooleihin muissakin kuin Saksan joukkueissa.

Valmentajilla on nyt ollut rohkeutta valita pelaajia laadun eikä nimen perusteella.

Saksa oli paras esimerkki nuorten esiinmarssista. Valmentaja Joachim Löw nosti viime kesän nuorten Euroopan mestareista monta kaveria runkomiehiksi. Thomas Müller ja Mesut Özil olivat parhaat esimerkit tuoreista voimista. Itse asiassa Saksan onni taisi olla Michael Ballackin loukkaantuminen keväällä. Ballack olisi pelatessaan vaatinut täydellistä johtajan roolia ja pyrkinyt omistamaan pallon. Ballackin hitaalla pelin pyörittämisellä Saksa ei olisi menestynyt niin hyvin kuin Özilin tahdittamana.

Saksalla ohessa monet muutkin joukkueet marssittivat rohkeasti nuoria kavereita avauskokoonpanoihinsa.

Suomen vinkkelistä katsottuna on tietysti aika sama, ketä kunkin joukkueen valmentaja suosii, mutta yleislinjauksesta voisi ottaa oppia. Nuoria pelaajia pitää nostaa koviin kansainvälisiin peleihin paljon aktiivisemmin kuin päävalmentaja Stuart Baxter on tehnyt. Ei se homma kokeilemalla ainakaan pahene.

Nyt Suomella on se tilanne, että yhtäkkiä nuoria onkin pakko nostaa maajoukkueeseen. Ja kun heitä ei ole juurikaan käytetty karsintoihin valmistavissa peleissä, edessä voi olla pannukakku.

Maailmalla ei samalla tavalla odotella kuin Suomessa, että media tai fanit vaativat jonkun pelaajan maajoukkueeseen. Toki Suomessa ei ole loputtomasti laatupelaajia, mutta ei sellaisia tulekaan, jos ei anneta vastuuta.

Päävalmentaja Stuart Baxterin kohdalla Suomi voisi itse asiassa tehdä selkeän ratkaisun ja näyttää miehelle ovea. Tulokset ovat olleet kohtalaisia, mutta miestä ollaan vähän väliä viemässä jonnekin. Celtic ja Fulham eivät olisi valmentajan perässä ellei hän olisi jollain tavalla saatavilla. Ja kun halua on lähteä muualle, silloin harva pystyy antamaan täysipainoista panosta nykyiselle työnantajalleen. Ainakin se viimeisin ja ratkaiseva intohimo puuttuu.

Finaaliin suosikkina lähtevän Espanjan perusavauskokoonpanossa on vain kolme vähintään kolmekymppistä pelaajaa eli puolustajat Carles Puyol ja Joan Capdevila sekä keskikentän taituri Xavi.

Suomella oli edellisissä tosi peleissä eli päättyvien MM-kisojen karsinnoissa useimmissa koitoksissa vähintään seitsemän yli kolmekymppistä kaveria, joista suuri osa olisi sopinut kaiken lisäksi ikämiessarjoihin.

Ei se kokemus ole kaikki kaikessa vaan se, että kentällä viilettävät parhaimmat ja ennen kaikkea nälkäisimmät pelaajat.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Kommentoi artikkelia