| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Elämäni viimeinen loma?
28.6.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Aurinkoa, kiireetöntä hengailua kavereiden kanssa, kiertelyä ympäri Suomea ja pitkään nukkumista, kun sade rapisee ikkunaan. Jalkapalloa ja kesätöitä, aikaa harrastuksille. Kaikkea muuta, muttei opiskelua, ei vielä. Miten käy vapaa-ajan, kun lukioelämä alkaa elokuussa? Menevätkö lomat lukemiseen ja kertaamiseen? Onko enää oikeata vapaa-aikaa?
Meille tämän kevään ysiluokkalaisille on kerrottu, että kun mennään lukioon, niin työmäärä tuplaantuu ja numerot puolittuu. Vapaa-ajalla täytyy tehdä töitä ja kerrata, että ei tipahda ja jää jälkeen. Jos haluaa tulosta, niin on päntättävä. Ja paljon. Koulunkäynnin muututtua virallisesti vapaaehtoiseksi opiskeluksi hommia tulee varmasti lisää, mutta ei kai niissä silti tarvitse olla kenenkään elämän ainut sisältö? Hei haloo, mihin mahtuu oma aika!
Sain tänä keväänä peruskoulun päättötodistuksen. Se yllätti niin itseni, ystäväni kuin sukulaisetkin. Pari kaveria kyseli ihmeissään, että miten on mahdollista saada pyöreä kaksinumeroinen keskiarvo. Joku tokaisi, että kyllä sitä minäkin, jos puuttuisi sellainen pieni asia kuin elämä. Eräs taas kertoi panostavansa paljon opiskeluun, muttei silti pärjää niin hyvin kuin haluaisi. Minulta on kyselty paljon, että mitä oikein olen tehnyt. Olenko nenä kiinni kirjoissa kaikki illat? Miten ennätän opiskella, kun minulla on niin paljon harrastuksia ja menoja? Syönkö jotain numerohormoneja?
En käyttänyt viime vuoden aikana yhtään iltaa vain pänttäämiseen. En lukenut koealueita läpi kuin kerran, vaikeissa tapauksissa kaksi. Enkä todellakaan saanut kaikista kokeista kymppejä, numerorivistöni pyöri pääasiassa ysien ympärillä. Hoidin läksyt ja projektit ajallaan, parhaani mukaan, mutta vapaaehtoisten ekstratehtävien saldo jäi aika pieneksi, kauas monista luokkalaisistani. Vapaa-aikani kului talvellakin harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Jos mietin vahvuuksiani koulussa, niin kuuntelin ja osallistuin tunneilla, ja hyvän muistini ansiosta kotona ei tarvinnutkaan enää tehdä erityisen paljoa töitä. Tuntiaktiivisuus on muutenkin tärkeä näyttö numeroa ajatellessa. Tiedän monta tapausta, joissa tunneilla laiskottelu tiputti kokeen numeroa parilla.
Mielestäni älytön opiskelu ei auta yksin hyviin arvosanoihin. Koulusta on turha stressata kamalasti. Kunnon osallistuminen tunneilla ja keskittyminen kokeeseen lukiessa kannattaa, niin aikaa jää muuhunkin. Koulu ei ole elämä, vaan apuna elämää varten. Harrastukset, vapaa-aika ja opiskelu painottavat toisiaan, niin että kaikissa jaksaa. Monet urheilijat ovat sanoneet, että opiskelu on hyvää vastapainoa lajiharjoittelulle. Asenne säilyy, kun ei keskity vain yhteen juttuun! Eräs entinen jääkiekkoilija oli kertonut, että hoiti koulutyöt nopeammin ja saaden parempia numeroita silloin, kun vielä pelasi. Lopetettuaan harrastuksensa kaveri alkoi saada huonompia arvosanoja, sillä elämä tuntui pyörivän vain koulussa. Läksyt saattoi jättää myöhemmälle, sillä olihan tuota aikaa.
En aio hylätä "muuta elämääni" lukion takia. Se ei ole yhtään vähemmän arvokasta. Tiedän, että energiani tulee, hyvän kotiruoan lisäksi, nimenomaan siitä, että teen monenlaisia juttuja!
Kirjoittaja oli Savon Sanomien nuorisoraadissa.
