Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
10.11.2010 00:01
Kolumni
Elintilaa
Tuula Väätäinen
Kirjoittajan kolumnit
Politiikan peruskysymyksiin kuuluu, miten voidaan varmistaa, että erilaisilla ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja omia ajatuksiaan.
Nykyajan yhteiskunta on tavattoman vaativa ja asettaa ihmisille valtavan paljon tavoitteita, muotteja ja odotuksia.
On kysyttävä, suvaitaanko eritahtisia tallaajia, missä menee yksilöllisyyden raja?
Työelämä ja jatkuva toimeentulon hakeminen raamittavat elämää ja estävät monien mielekkäiltä tuntuvien asioiden tekemistä.
Samalla maailma on pullollaan vaihtoehtoja ja ihmiset ovat suuren valinnaisuuden edessä.
Valinnanmahdollisuuksien suhteen ihmiset ovat usein epätasa-arvoisia.
Jääkö aikaa levolle ja pysähtymiselle?
Muistuuko edes mieleen, milloin on viimeksi ollut levollinen olo ja tunne, ettei tarvitse tehdä ratkaisuja jostain asiasta?
Levon tarpeesta kielii sekin, että SAK:n vuoden 2009 työolobarometrin mukaan puolet vastaajista oli viimeisen vuoden aikana työskennellyt sairaana, heistä 30 prosenttia useasti.
Työjärjestelyjen muokkaaminen ja työtahdin sovittaminen voisivat ainakin vähentää uuvuttavaa sairaana työskentelyn pakkoa.
Kun ihmisen elämä on ihan täynnä, ulospääsytie voi olla rajua uuden suunnan hakemista.
Onko irtiotolta näyttävä valinta oikea ratkaisu elämän ongelmiin ja stressiin, vai aiheutuuko kiireisistä ratkaisuista tarpeetonta hötkyilyä ja entistä suurempi umpisolmu?
Yltiöpäinen harrastaminen, kuten himourheilu veren maku suussa, epäterve laihduttaminen tai muu radikaali muutos voi tuntua kannattavalta, vaikka todellisuudessa uusi suunta kuormittaakin elämää entisestään.
Työn, perheen ja harrastuksen lisäksi tarvitaan tilaa tavoitteettomalle elämälle.
Nykypäivänä Pekka Kuusen kirjassaan 60-luvun sosiaalipolitiikka ongelmana näkemä passiivisuus voi joskus tuntua hyvinkin houkuttelevalta ja terveeltä toistuvan ylisuorittamisen sijaan.
Kuuselle kirjailija Joel Lehtosen Putkinotko-romaanin päähenkilö Juutas Käkriäinen on esimerkki ongelmallisesta yksilöstä.
Käkriäinen on pitkiä aikoja passiivinen, kunnes yhtäkkiä saa aikaan huhkia peltotöissä.
Yhteiskunnan pyörien on pyörittävä, mutta liika on liikaa.
Aina ei kannata juosta kieli vyön alla erilaisten tavoitteiden perässä.
Kohtuullista aktiivisuutta estävät toivottomuus, köyhyys ja osallistumisvalmiuksien puute ovat kuitenkin yhä ilmiöitä, joiden poistamisen eteen on tehtävä töitä.
Kirjoittaja on sosiaalidemokraattien kansanedustaja Siilinjärveltä.
