| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
En pärjäisi oikeussalissa
8.12.2009 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Hämmästyttää, miten nopeasti ehtii valehdella enemmän, kuin mitä on julkaisut tekstiä elämänsä aikana. Tarkoitan nyt sanomalehteä, en runoilijan töitäni. Kirjailijan päätyönähän on valehtelu - eli mielikuvituksen viljely - useammin kuin totuudessa pysyminen.
Toimittajan töitä tuli tehtyä vakituisenakin yli kymmenen vuotta, mutta kolmesta Venäjän-reissun haastattelustani löytyy enemmän virheitä kuin olen tehnyt oikaisuja omista lehtijutuistani.
Heuristiseksi kutsutaan tapaamme hahmottaa arkea sen kummemin tarkistamatta havaintojemme todenperäisyyttä. Heuristiseksi idiootiksi voi kutsua sitä, joka tekee epämääräisiä havaintoja ja johtaa niistä lopullisia johtopäätöksiä. Oma idiotismini alkoi junassa jossain Moskovan ja Pietarin välillä.
Heti Tolstoi-junassa herättyäni en ollut varma muusta kuin siitä, että hyvin nukutti. Pommi jossain toisessa junassa selviää viereisen hytin puheista. Koska juna siis myöhästyy venäläisittäin epämääräisen ajan, petaan sänkyni.
Ennen kuin ehdin aamiaiselle kysellään, voiko kännykälläni lähettää kuvia. Ei voi, kun ei voi ottaakaan ja virtaa löytyy vain palkin verran.
Lähetettyäni tekstiviestin kotiin pyydetään jo ottamaan yhteyttä Yleisradioon. Viimeisillä virroilla annoin haastattelun, jonka virheet toistelin naapurin kännykkään Aamulehden toimittajan saatua hänen numeronsa. Koska hän oli toimittaja, minä sain puhua kilpailevalle medialle.
Luojan lykky, että virta loppui ja laturia ei löytynyt Tolstoista. Tiedä moneenko mediaan olisi levitellyt huhujani, koska vielä kotona kerroin samat jutut Savon Sanomiin lisättynä vielä vodkalla, jota kyllä jaettiin junassa, mutta ei ristinmerkin kanssa, kuten väitin tässä jutussa.
Sitten ne muut oikaisut. Onnettomuusjuna ei lähtenyt puoli tuntia vaan kaksi ja puoli tuntia ennen Tolstoita. Huolimatta siitä, että kuvasin junan ohjaushytin kartan, en tiedä vieläkään, missä sivuraiteella olimme 28.11.2009 klo 13:13:10. Ja kolmanneksi: aamiaiselle tarjotun tattaripuuron kastike ei ehkä ollut läskiä vaan jotain kanantapaista.
Nämä epämääräiset havaintoni olivat vain osa siitä, mitä Tolstoissa huhuttiin, mutta minä olin se, joka levittelin niitä eteenpäin. Tietysti tyhmyyttäni ja siksi, että en ollut toimittajan roolissa, jossa juoruja ei pitäisi lisätä ja faktatkin on tarkistettava kahteen kertaan.
Mitä tästä opin? Ainakin sen, että puheisiini ei ole luottamista, koska luotan ensimmäiseen huhupuheeseen.
Luotan näköjään myös sivusilmin luotuihin havaintoihin ja toistelen lopulta niitä toisille niin, että lopulta uskon itsekin nähneeni totuuden. Oikeudessa olisin viimeisen päälle huono todistaja.
Toisaalta, ehkä lausuntoihini sisältyi sattumalta alkuperäistä hölmöyttä, jonka pohjalta vastaanottaja saattoi päätellä, miten sekava tilanne junassa oli. Ainakin luulen pystyväni kuvittelemaan nyt, miten tarinat levisivät varsinaisessa onnettomuusjunassa Nevski Expressissä.
JOUNI TOSSAVAINEN Kirjoittaja on kuopiolainen kirjailija.
