Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
29.01.2011 00:01
Kolumni
Haluaisitko sinäkin alkaa taiteilijaksi?
Kirsi Pitkänen
Kirjoittajan kolumnit
Taiteilijan työstä on luotu myyttejä, jotka usein murentavat heidän ammatillista uskottavuuttaan. Tämä on varmasti ollut syynä siihen, miksi olemme saaneet pitkään taistella taiteilijoiden sosiaaliturvauudistuksesta.
Työskentelyapurahaa saavat pääsivät viime vuoden alusta alkaen vihdoin lakisääteisen työeläketurvan piiriin ja tulivat näin osaksi vakavasti otettavaa ammatillista joukkoa muiden palkansaajien rinnalle.
Uusi lakiuudistus tuo siis helpotusta niille, jotka saavat työskentelyapurahaa. Kohdeapurahaa saavat ja sen ulkopuolelle jäävät joutuvat sitä vastoin yhä sinnittelemään, matelemaan ja selittelemään työtään.
Tässä vaiheessa monet lukijat ovat varmasti jo ärähtäneet. Miksi taiteilija ei tee sellaista työtä joka tuottaisi, miksei tee sellaisia teoksia jotka myyvät?
Itse kysyisin, miksei taiteen myymistä tueta enemmän? Miksei hankintaa voida liittää vähennyksiin, jolloin taide olisi tuottavaa myös yrityksille?
Miksi taidetta pitäisi aina myydä ja ostaa? Miksei siitä voida nauttia, antaa sen herättää ajatuksia, ravistella ja kadota? Maailmassa pitää olla vastapaino tälle kulutushysterialle. Täällä tuotetaan ja tuotteistetaan jo liikaa. Ihmiset törsäävät rahansa kaikenlaisiin kertakäyttöhyödykkeisiin ja kaatopaikat pullistelevat. Siinä mielessä taide, oli se sitten materiaalista tai ei-materiaalista, on tuotteena kestävämpi.
Tässä tulee yleisin myytti taiteilijasta: He ovat tuottamattomia, radikaaleja, suorastaan pelottavia yhteiskunnan elättejä, jotka pitävät erioikeutenaan puuhastella kaikenlaista roskaa, jota kukaan ei oikeasti halua eikä ymmärrä.
Juovat pikkusormi pystyssä punaviiniä ja nukkuvat puolille päivin sillä aikaa, kun kunnolliset veronmaksajat raatavat niska limassa elättääkseen heidät yhteiskunnan varoilla.
Menisivät oikeisiin töihin, elättäisivät itsensä ja perheensä ja lopettaisivat haihattelun. Taiteilisivat sitten vapaa-ajallaan! Voin minäkin heittäytyä taiteilijaksi ja alkaa nostaa apurahaa!
Onko se näin yksinkertaista? Voisiko kuka tahansa alkaa halutessaan taiteilijaksi? Ennen kuin vastataan näihin kysymyksiin, pitäisi kysyä seuraavaa: osaatko ajaa autoa, laittaa ruokaa, siivota, kirjoittaa, puhua, kuunnella, avata tukkeutuneen viemärin tai laittaa haavaan laastarin? Jos osaat, mikset ala kutsua itseäsi autonkuljettajaksi, kokiksi, siivoojaksi, kirjailijaksi, poliitikoksi, ammattiauttajaksi, putkimieheksi tai lääkäriksi?
Lähes kaikki oppivat Suomessa kirjoittamaan, mutta ei se vielä tee kenestäkään kirjailijaa. Jos osaat laittaa haavaan laastarin, on naurettavaa alkaa kutsua itseään lääkäriksi.
Taiteilijana olemiseen pätee sama sääntö. Melkein kuka tahansa osaa piirtää, mutta ei se vielä tee kenestäkään taiteilijaa. Sen eteen pitää tehdä ihan OIKEASTI töitä. Ammattilaisuudessa on tietty tasoero joka alalla. Itse en edes piirrä - hui kauhistus!
Taiteilijat ovat aina olleet tämän yhteiskunnan oppositiossa, ravistelemassa paatuneita käsityksiä ja luomassa tilalle uutta, viemässä tätä yhteiskuntaa henkisesti eteenpäin. Ja hyvä niin.
Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.
