EmediateAd
A A
Kolumni

Hiihdon mustan menneisyyden kasvot nousivat taas esiin

5.1.2009 15:01
Petri Haapala

Kirjoittajan kolumnit

Kaksi vuotta sitten värjöttelimme kollegan kanssa paukkupakkasessa Joensuun keskustassa. Esittelimme työnantajan määräyksestä teräväpiirteisen miehen kasvokuvaa vastaantulijoille. Kyselytutkimus paljasti, että osa kansalaisista ei silloin tuntenut entistä hiihdon päävalmentajaa. Tänään Kari-Pekka Kyrö on taas kaikkien tiedossa.

Hiihtokausi on kiihkeimmillään ja suomalaiset menestyvät. Suomalaisen maastohiihdon musta menneisyys heitti kuitenkin viikonvaihteessa varjon keskelle Tour de Skin kirkkaita italialaismaisemia, kun Kyrö puhui lööpeistä tutulla termillä suunsa puhtaaksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä.

Kyrö paljasti haastattelussa yksityiskohtia Suomen kilpahiihtoa takavuosina hallinneesta systemaattisesta dopingkulttuurista. Entinen päävalmentaja puukotti puheillaan Virpi Kuitusta terävämmin kuin Kuitusen kuuluisat selkävaivat. Kuitunen pysyi tapansa mukaan vähäpuheisena. Hän ei enää haluaisi puida menneitä.

Kuitusen toive on turha. Menneisyys ei jätä häntä, eikä monta muutakaan rauhaan.

Kansainvälinen hiihtoliitto tuomitsi Kyrön elinikäiseen toimitsijakieltoon kuuden suomalaisen hiihtäjän jäätyä kiinni dopingista Lahden MM-kisoissa 2001. Lahden katastrofin jälkeen Kyrö pysyi pitkään hiljaa, mutta viime aikoina hän on puheillaan ravistellut toistuvasti suomalaista hiihtoa.

Keväällä 2008 Kyrö tuli julkisuuteen ja väitti, että Suomen hiihdossa oli vallalla dopingkulttuuri 1990-luvulla. Viime syyskuussa Kyrö julisti sanomaansa Kuopiossa. Kyrö sivalteli saarnamiehen lailla koko huippu-urheilua. Hänen mukaansa sota dopingia vastaan on hävitty ja vain kirkasotsaisimmat voivat enää luulla toisin.

Kyrö onnistui puheillaan hermostuttamaan Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermon. Talermo piti ala-arvoisena, että Kyrö kiersi kirkoissa haukkumassa huippu-urheilua ja urheilujohtajia. Talermon mielestä Kyrön toimintaa motivoi katkeruus ja kosto.

Katkeruuteen on aihettakin, mikäli asiat ovat kuten Kyrö väittää. Siis niin, että päävalmentajallakaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mukautua rooliinsa yhtenä osana suurta dopingvetoista järjestelmää.

Lahden MM-kisojen jälkeen on julkisuudessa nähty uskomaton määrä valehtelua ja näyttelyä. Kyrön puheisiin voi jokainen uskoa tai olla uskomatta. Se on kuitenkin selvää, että hän oli kaiken keskipisteessä vuosina 1998-2001 toimiessaan hiihdon päävalmentajana. Puheita ei voi siis sivuuttaa olankohautuksella kuten Kuitunen tekee.

Sitä kukin tietysti voi pohdiskella, miksi Kyrö puhuu? Ja miksi hän puhuu vasta nyt?

Takavuosina "oikea hiihtoväki" katsoi kieroon kilpailuissa tärkeinä patsastelevia Hiihtoliiton "toppatakkimiehiä". Rahapula johti viime syksynä totuuden äärelle, ja toimitusjohtaja Jari Piirainen saneerasi itsensä ja joukon lajijohtajia ja valmentajia ulos. Liitosta lakkautettiin yhdeksän työtehtävää. Toppatakkimiehet vähenivät, mutta menestystä näyttää silti tulevan.

Suomalaisen hiihdon dopingnäytelmä on kestänyt jo vuosia. STT:n uutisoinnista vuonna 1998 alkanut dopingvyyhti on edelleen selvittämättä. Jatkoa on luvassa, sillä poliisi päätti joulukuussa käynnistää uuden tutkimuksen Hiihtoliiton dopingpuuhailuista.

Keskusrikospoliisi aloittaa alkuvuoden aikana kuulustelut, ja hiihdon dopingmenneisyys pysyy julkisuudessa. Lahden MM-kisojen joukkokäryn yhteydessä puhuttiin suomalaisen hiihdon mustasta päivästä. Voi olla, että mustia päiviä tulee lisää.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.

Kommentoi artikkelia