Kolumni
Hoitoa kaikille
Erkki Virtanen
Kirjoittajan kolumnit
Terveydenhuoltoamme uhkaa uskottavuuskriisi. Terveyserot kasvavat: köyhät miehet kuolevat 12,5 vuotta rikkaita nuorempina. Palveluita vähiten tarvitsevat hyvätuloiset saavat niitä eniten ja maksavat vähiten. Eniten tarvitsevat köyhät käyttävät vähiten, mutta maksavat eniten.
Samanaikaisesti terveyskeskukset uhkaavat rapautua markkinavoimien ja kuntien säästötalkoiden lietsoman yksityistämisvimman puristuksessa. Mitä on tehtävä?
Professorit Markku Pekurinen ja Hannu Valtonen käsittelivät aihetta ansiokkaasti (SS 12.12). He painottivat uudistuksen tarvetta. Lopuksi kysyttiin uudistuksen keskeisimmät kysymykset.
Totesimme saman tarpeen jo hallitusneuvotteluissa, ja kirjasimme uudistuksen hallitusohjelmaan. Siinä työssä vahvasti mukana olleena kerron omat vastaukseni em. kysymyksiin.
Palvelut organisoidaan alueellisesti. Tilaajaa ei eroteta tuottajasta, vaan 20-30 vahvaa peruskuntaa tai terveyspiiriä järjestävät ja pääosin myös tuottavat terveydenhuollon sekä siihen kytkeytyvät sosiaalihuollon palvelut.
Koska kunnat eivät tuota kaikkea itse, ne hankkivat palveluita myös yksityisiltä, jotka sopivat palvelutuotannosta kuntien kanssa. Kuntien erikoissairaanhoito tuotetaan edelleen yliopisto- ja keskussairaaloissa, mutta nykyistä tiukemmin kuntien perusterveydenhuoltoon kytkeytyneenä.
Perusterveydenhuollon asiakasmaksut poistetaan. Jos asukas ei käytä kunnan tuottamaa palvelua, hän voi vapaasti valita palveluidensa tuottajat kunnan kanssa sopimuksen tehneiden joukosta. Sopimuksen tehneiden yksityisten palvelutuottajien maksut alenevat kunnallisten maksujen tasolle.
Kunnat vastaavat tervey-denhuollon rahoituksesta kattavasti. Vastuu koskee perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen, matkakorvausten, sairauspäivärahojen ja myös lääkekorvausten rahoitusta. Yksityisen terveydenhuollon sairausvakuutuskorvaukset poistetaan. Kuntien rahoitus koostuu veroista, valtionosuuksista, niille siirretyistä sv-korvauksista sekä asiakasmaksuista.
Päätökset voimavarojen käytöstä tehdään tarpeen, oikeudenmukaisuuden ja kustannusvaikuttavuuden perustalta. Kuntien päätöksiä ohjaavat yhteiset valtakunnalliset hoitolinjaukset, joiden periaatteet hyväksyy eduskunta. Samoin se päättää kunnille ohjattavasta tuesta ko. periaatteiden mukaisesti. Paikalliset päätökset tekee demokraattisesti valittu luottamuselin, jossa turvataan riittävä alueellinen edustus.
Tästä on hyvä alkaa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja Kuopiosta.





