Kolumni

Huipputyypit juovat Reilun kaupan teetä ja suojelevat Itämerta

3.7.2009 0:00 Anni Pasanen Riikka Pasanen

Anni: Tiettävästi joskus muinoin kunnon kansalaisena oloon riitti, että noudatti lakia, hymyili kanssaihmisille ja yritti parhaansa mukaan olla kohtelias. Vaan sama ei pädekään enää: nykyään puhtaan omatunnon saaminen vaatiikin ponnisteluja koko maailman pelastamiseksi. Viime vuosina eettisyys on noussut kovaan huutoon. Maailmanparannusvillitys näkyy kaikkialla: Tuon tuotteen valmistuksessa on varmasti poljettu ihmisoikeuksia, hyi. Tämä lentomatka vauhdittaa ilmastonmuutosta, phyi. Olikohan sekin ateria nyt väärin eläinoikeuksien kannalta, yäk. Pian ei varmaan parane hengittääkään ilman, että pysähtyisi pohtimaan teon eettisiä vaikutuksia.

Riikka: Maailmanparannushan on nykyään ehdottoman in. Ei voi olla cool ilman, että juo Reilun kaupan vihreää teetä tai kerää kolehtia Itämeren hyväksi. Sen on pistänyt merkille myös Hollywood ja koko julkimoiden kerma. Viimeistään siinä vaiheessa, kun madonnat ja angelinajoliet rientävät kilvan pelastamaan orpolapsia ja rokkarit rämpyttelevät kitaroillaan leipää afrikkalaisten pöytiin, alkaa tavallinen pulliainenkin raapimaan takaraivoaan. Että jaa, pitäisiköhän tässä tehdä jotakin.

Anni: Yhä useamman mielestä pitäisi, ja hyvä niin. Mutta välillä arkipäivän vastuullisuus voi olla hankalaakin. Yksi esimerkki on vaikkapa tomaattien ostaminen talvella. No, espanjalainen tuotitavara on poimittu lähestulkoon afrikkalaisella orjatyövoimalla. Ei siis hyvä. Kotimainen tomaatti taas on peräisin energiasyöpöstä kasvihuoneesta - sen ostaminen olisi ilmastouskovaiselle kaamea synti. Huokaus. Yrittipä olla miten päin hyvänsä, aina onnistuu tekemään hallaa jollekin.

Riikka: Niinpä. Välillä eteen maalatut uhkakuvat lumettomista talvista ja hämmentyneistä jääkarhupoloista hellesäässä uurtavat otsaan syviä ryppyjä. Tekisi mieli pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa jonnekin mökkipahaseen keskelle korpea. Ei sähköä, ei kulkuneuvoja. Vain oma pieni porkkanamaa ja takapihalla käyskentelevä pullea lehmä. Täydellistä, eikö? Tai sitten ei. Mökin lämmittämiseenhän kuluisi talvisin tuhottomasti kallista vihreää kultaa, ja se pihalla ammuva mansikkikin tuottaisi metaanipäästöjä röyhtäilyineen. Ai hitsi, pieleen meni tämäkin idea!

Anni: Niin mutta, ihan vakavasti puhuen: onhan se hienoa, jos hyvyys on trendikästä. On niitä pöhkömpiäkin villityksiä nähty. Toivotaan vain, että tästä kehittyisi jotakin muutaman vuoden hypetystä pysyvämpää, ettei vastuullisuusinnostus lopulta kuihtuisi kokoon kuin parhaat päivänsä nähnyt vappupallo. Toivottavasti ihmiset käyvät netissä mittaamassa hiilijalanjälkensä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua - ja jopa nykyistäkin innokkaammin.

Riikka: Niin. Ja sitten, kun koko maailma on pelastettu, voidaan taas keskittyä niihin lähellä oleviin ihmisiin. Yksikin hymy tai ystävällinen ele parantaa maailmaa varmasti yhtä paljon kuin keräykseen nakattu lantti tai lajiteltu roska.

Kirjoittajat ovat kuopiolaiset 18-vuotiaat kaksoset, jotka opiskelevat Minna Canthin lukiossa.

Kommentoi artikkelia