Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
06.04.2009 11:18
Kolumni
Jalkapalloko komentaa yhteiskuntaa
Markus Karjalainen
Kirjoittajan kolumnit
Jalkapalloilijat ajavat etuaan päättäväisesti. Vaatimuksia sinkoilee joka suunnalta, kun vihreän veran shakin edustajat itävät puoliaan.
Kuopiossa Magnum-areenan uusi pinnoite on laji-ihmisten mukaan elinehto. Muuten KuPS ja KMF jäävät nuolemaan näppejän eivätkä välttämättä saa edes osallistua sarjoihinsa. Lobbaus ei ole jäanyt kuopiolaiseksi keskuteluksi.
Kansainvälinen jalkapalloliitto on käynyt Helsingin olympiastadionin kimppuun, kun perinteisen urheilupyhätön pelialue on liian kapea. Huudetaan miljoonaremonttia ja uhataan, ettei Suomi saisi pelata A-maaotteluitaan kotikentällään. Ja jossain välissä ehdittiin päättää, ettei Bolivia saa pelata kotonaan, kun sen pääkaupunki saattuu sijaitsemaan 3600 metrin korkeudella. Argentiinan taiturit yskivät hiljattain vähähappisessa ympäristössä 1-6-tappion, mutta mitä sitten. Pitäähän Boliviassakin pelata.
Kotoinen Palloliitto vaatii kentän lämmityksiä, jättikatsomoita ja valoja jokaiselle syrjäkylällekin, vaikka kunnilla ja kaupungeilla olisi muitakin rahanreikiä.
Olosuhteita täytyykin kehittää, mutta toimintatapa on väärä, jos jalkapalloilijat esittävät uhkavaatimuksia. Futis ei voi olla yhteiskuntaa ohjaava voima.
Mikä ihmeen järki on esimerkiksi olympiastadionin julistaminen pannaan muutaman neliömetrin vuoksi? Miksi Väinölänniemen stadion ei kelpaa pelipaikaksi, vaikka siellä on kenttä, jonninmoinen kenttä, rajat ja maalit sekä kaikille katsojillekin tilaa nauttia valaistusta näytelmästä?
Aikoinaan jalkapallosäännöt ehtiin väljiksi, jotta lajia voisi harrastaa monipuolisesti ja tasapuolisesti ympäri maailmaa erilaisissa olosuhteissa.
Nyt halutaan standardisoida laji välitättämättä kustannuksista. Syy on selvä: mainosaitoja täytyy mahtua jokaiselle stadionille sama metrimäärä...
Hohhoijaa, mitä itsekkyyttä!
Pitäisi hyväksyä, että jossain kenttä on erilainen, jossain pelataan päivävalossa, eikä kenenkään tarvitse järjestää pelejä silloin kun hiihtokelit ovat parhaimmillaan.
Kuopion kenttätilanne on umpisurkea Ensin rakennettiin katsomo, laitettiin hieno tekonurmi, mutta sen kuluttua käyttökelvottomaksi ovat rahat loppu. Lohduksi ei käy, että onhan muitakin kiinteistöjä kuten kouluja tyhjillään ja purku-uhan alla.
Magnun-areena saa joskus uuden pinnoitteensa, mutta Veikkausliigan ja muiden toimijoiden kannattaisi katsoa kokonaisuutta. Monen valtuutetun mielestä nyt on aika herkkä hetki pistää rahaa kiinni tekonurmeen.
Toisaalta 300 000 euroa on pieni raha turvata satojen nuorten harrastus, eikä yksikään euro mene hukkaan.
Magnumin probleeman on pohjustavat Kuopion kaupunki itse. Kentän kuluminen nähtiin ajat sitten, mutta virkamiesten taitamattomuuden vuoksi hanke tuotiin esille huonoimmalla mahdollisella hetkellä irrallisena budjettiasiana. Voisipa puhua suoranaisesta vitkuttelusta.
Nyt jalkapalloilijat ovat asettaneet kaupungin selkä seinää vasten.
Mutta onko taktiikka oikea? Se jättää pahan mielen aika monelle päättäjälle ja kuntalaisellekin.
Uhkailu ja kiristäminen ei saa kuitenkaan peittää päämäärää.
Jalkapallo on kuulunut Kuopion katukuvaan 1920-luvulta ja kasvattunut tuhansia kuopiolaisia nuoria miehiä sopeutumaan joukkuepelin sääntöihin. Tämän päivän valtuusto ei saa olla elin, joka vie pohjan toiminnalta.
Näköalaa ja elämänkatsomusta tarvitaan nyt valtavasti. Kenenkään ei tarvitse piiloutua detaljia ja päivänpolitiikan taakse.
