Nuorempana sitä jaksoi vielä kiivailla paremman maailman puolesta väliin kovastikin. En pitäisi siis ihmeenä, ettenkö hellusteleisi myös tämän päivän kettutyttöjen kanssa, jos olisin vielä heidän iässään.
Sen verran minusta on kuitenkin löytynyt vielä virtaa,että en osta enää erikoistarjouksesta tonnikalapurkkeja enkä syö tonnikalaa, vaikka sitä olisi tarjolla valmiiksi avattuna.
Miksi pitäisi suomalaisen ravita itseään merikalalla, jonka kannat ovat romahtaneet kansainvälisten kalastusyhtiöitten ryöstöpyynnin seurauksena? Nälkä ei pakota meitä siihen eikä edes tonnikalan hinta, koska kotimaista kalaa on tänään saatavissa kaupoista huomattavasti halvemmalla.
Yhden pienen tonnikalapurkin hinnalla saa Kuopion kauppahallin kalatiskistäkin kohta kilon särkeä, puoli kiloa lahnaa tai puoli kiloa haukea. Monia pizzanlaittajia innostanee, että tonnikalassa ei ole ruotoja. Ei ole, ei. Kannattaisi silti panna painoa myös sille tiedolle, että särjen ruotojen mukana ihmiselle tulee järki.
Tuore kala on nykyisin melkeinpä edullisinta ravintoa ja kaiken lisäksi vielä terveellistä. Uusimpien suositusten mukaan ihmisen kannattaisi syödä vähintään kolme kala-ateriaa henkensä pitimiksi viikon aikana.
Silloin ei tarvitse välittää edes rasvoista, sillä mitä rasvaisempi kala on, sitä enemmän siitä on iloa ihmisen tärkeimmille sisäelimille, sydämelle ja aivoille.
Jos katsoo hyötysuhdetta, niin parasta kalaevästä ovat pienet muikut. Niissä on kaikki syötävää sen jälkeen, kun on puhkaissut lyhyen suolenpätkän pois sisuksista.
Kaiholla tässä odottelee jo kesän tuloa ja savolaisten ankeriaitten tuloa kalahalliin. Ankeriasta rasvaisempaa kalaa ei ole, ja savustettuna se on verratonta herkkua leivän tai perunan kanssa.
Sitä vain ihmettelen, että yleensä kaikkiruokaiselle seurakoiralle eivät ankeriaan nahkat tahdo aina kelvata.
Liekö sillä samanlainen epäluulo "käärmeitä" kohtaan kuin aika monella savolaisella järvikalan syöjällä.
Talvikalastus käy kivuttomasti, kun käy kokemassa joukon jatkona toisten miesten katiskoita ja verkkoja jään alta. Hyvin on kalassa pysynyt näillä keinoilla tänäkin talvena.
Pitkää työmatkaa ajaessa on tullut silloin tällöin mieleen, voiko aseeton automies saada vahingossa itselleen ilmaisen jänis- tai metsopaistin. Juuri nyt jäniksiä näyttäisi olevan kiima-ajan vuoksi liikenteessä tavallista runsaammin, ja joku niistä syöksähtää aina pakostakin auton eteen.
Jäljistä päätellen aika harva autoilija pysähtyy ottamaan talteen auton keulaan kellahtanutta pupua tai tuulilasiin lentänyttä metsäkanalintua. Siihen ne saavat jäädä tielle päälleajettaviksi, harakoitten, varisten ja supien ruuaksi.
Itse asiassa uusi metsästyslaki kieltää liikenteessä kuolleen riistaeläimen ottamisen omiksi ruokatarpeiksi. Lain mukaan kuolleena tavatun riistaeläimen omistusoikeus kuuluu yksinomaan sille, jolla on metsästysoikeus tai pyyntilupa kyseisellä paikalla.
Jos oikeutta tai lupaa ei ole, menehtynyt riistaeläin on jätettävä tienvarteen. Erikseen laissa sanotaan, että jos kuolleena löydetty riistaeläin aiheuttaa haittaa, "voi se, jolle haitta aiheutuu, haudata tai hävittää riistaeläimen omalla kustannuksellaan".
Puhtaasti laillisuuden näkökulmasta on kolarijäniksen mukaanotto siis rikos. Koska joutunee ensimmäinen autoilija käräjille tästä syystä?
Liikenteessä kuolleet hirvet, metsäkauriit tai villisiat kuuluvat lain mukaan alueen riistanhoitoyhdistykselle. Tätä perustellaan sillä, että yhdistykset "tekevät arvokasta työstä liikenteessä vahingoittuneiden riistaeläinten jäljittämisessä."
Kirjoittaja on Savon Sanomien Ulkoilu- ja eräsivun tuottaja.
