| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Joskus arvomaailman koordinaatteja on syytä oikaista
8.5.2009 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Lisää aiheesta
Verhot oli pakko vetää sivuun hotellin ikkunan edestä jo kukonlaulun aikaan.
Ja kyllä. Aurinko oli noussut taas kerran. Kaikesta huolimatta.
Hotelli Ibisin kahdeksannen kerroksen ikkunasta aukeava näkymä on yhtä lailla sykähdyttävä ja mykistävä kuin raukean rauhallinenkin.
Kaukana horisontissa siintää jylhä alppimaisema vehreine niittyineen ja ikilumineen, suoraan alhaalla massiivisen ratsastusmaneesiin päivää käynnistetään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Vaikka kiekkoleijonien tie MM-kisoissa on katkennut myöhään edellisenä iltana.
Mutta ei. Herttua Bertchtoldin vuonna 1191 perustaman Bernin kaupungin arki ei olisi voinut siitä vähempää järkkyä.
Eikä sen pitäisi järkkyä Suomessakaan. Ehkä olemme kasvaneet jo ulos lapsenkengistämme ja oppineet käsittelemään näitä silloin tällöin tielle osuvia takaiskujakin.
Ehkä.
Ja kaikki on suhteellista. Joskus arvomaailmamme koordinaatteja oikaistaan oikeasti järkyttävillä uutisilla. Jossain kaupungin ulkopuolella iloinen kisaretki oli saanut yön tunteina lohduttoman lopun.
Suomalaisen kisaturistin tapaturmainen menehtyminen sai hiljaiseksi.
Kiekkomaailman absoluuttisella huipulla on seitsemän maata: Kanada, Venäjä, Ruotsi, Suomi, Tshekki, USA ja Slovakia.
Kylmää tilastollista faktaa on, että kolme suurta jää arvoturnauksien välieristä aina rannalle.
Suomi kukisti USA:n puolivälierissä kaksissa edellisissä kisoissa. Kaksi vuotta sitten Moskovassa rangaistuslaukauksilla ja viime keväänä Halifaxissa jatkoajalla. Siinä välissä jenkit kaadettiin Torinon olympiajäällä yhdellä maalilla.
Huippu-urheilun tilastolliset todennäköisyydet alkoivat nousta jo Leijonia vastaan. Voittosuoran katkeaminen oli vain ajan kysymys.
Välttämättömiä ja pakollisia pahoja tappiot eivät toki ole - eikä niitä pidä sellaisiksi hyväksyäkään -, mutta kyllä niidenkin kanssa on vain opittava elämään. Ja opittavakin niistä jokaisesta jotain.
Ei tämä alppien juurella vietetty MM-retki Leijonilta mikään rimanalitus ollut. Ei katastrofi, eikä edes siemen jollekin maton alta vedettävälle ja väkisin kyhätylle kriisille.
Hyökkäysvetoisella pelifilosofialla valjastettu Suomi pelasi kokonaisuutena kelpo turnauksen. Etäisyys välierälippuun oli loppujen lopuksi aika pienessä marginaalissa.
Kanadan kaatuminen varsinaisella peliajalla ei kauaksi jäänyt. Ja siinä kuviossa Leijonat olisi pelannut puolvälieränsä Latviaa vastaan.
USA:ta vastaan peli menetettiin käytännössä vain yhteen neljän minuutin mustaan aukkoon. Siitä Mariaanien haudasta ei enää ylös noustu, mutta kokonaisuutena Suomi sitäkin peliä vei.
Entäpä jos USA olisi kohdattu alkuperäisen ohjelman mukaisesti vasta torstaina? Ja jos Petteri Nummelin olisi ehtinyt kuntoutua siihen mukaan?
Jos ja jos.
Niin hauskaa - ja niin turhaa.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja
