| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Joskus on syytä katsoa myös sinne tuloksen taakse
24.4.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
KalPa jäi sitten mitalitta.
Takapakkia hurjaan hypetykseen? Katastrofi - tai ainakin sen siemen?
Ei sinne päinkään.
Koko pronssipelin ydin löytyy kauden viimeisen pelin tunneilmapiiristä.
Pronssi voitetaan, neljäs sija hävitään. Ja tappio ketuttaa, totta vie, aina.
Niin se vain on mennyt ja menee jatkossakin.
Sopii kysyä pelaajilta.
Silti kyse on vain yhdestä yksittäisestä pelistä, joka satutaan vielä pelaamaan kahden suruaikaa viettävän joukkueen kesken.
Yksittäisessä ottelussa yksittäisten pelaajien biorytmit ja päivän vire - tai vaikkapa vain taivaan kappaleitten kohdallaan oleminen - ratkaisevat paljon.
Finaalipaikan menettäminen koskee enemmän kuin pronssipelin häviäminen.
Tätäkin sopii kysyä pelaajilta.
Joskus on syytä katsoa myös tuloksen taakse.
Syksyllä 2005 alkaneen uuden kuopiolaisen liiga-ajanjakson sijoitukset ja pistekertymät runkosarjasta antavat perspektiiviä siihen mistä on lähdetty ja mihin tultu.
Kausi 2005-06: 14. sija ja 32 pistettä.
2006-07: 14. sija ja 51 pistettä.
2007-08: 13. sija ja 52 pistettä.
2008-09: 6. sija ja 97 pistettä. Lopullinen sijoitus:pronssia.
2009-10: 2. sija ja 109 pistettä. Lopullinen sijoitus: neljäs.
Eli runkosarjan barometrissä KalPa on nostanut neljässä kaudessa statustaan kolmetoista sijaa ja 77 pistettä.
Kehitystä kerrakseen, eikö?
Menestyminen sisältää myös oman dilemmansa; niin erikoiselta kuin se tuntuukin.
- Ensin kaikki halusivat nähdä meidän voittavan, sitten kaikki halusivat nähdä meidän häviävän, summasi legendaarinen Wayne Gretzky aikanaan Edmonton Oilersin NHL-dynastiaa.
KalPa saa kautta kiekkoilevan Suomen edelleen sympatiapisteitä, mutta esimerkiksi mestaruuttaan puolustava JYP on saanut huomata, ettei teetä ja sympatiaa riitäkään enää edelliskausien malliin.
Sekin on varsin paradoksaalista, että takavuosien pöhöttynyt ja omaan erehtymättömään egoonsa kompastunut TPS saa nyt kiekkokansalta jakamatonta ihailua.
Turussa uskottiin 1990-luvun hunajaisina vuosina rahaan, mammonaan ja parhaitten pelaajien ostopolitiikkaan. Nyt vannotaan pienten budjettien ja alasarjoista rekrytoitavien pelaajien nimeen.
Oi aikoja, oi tapoja.
KalPa Hockey Oy tulee kirjaamaan kaudelta 2009-10 mukavan tuloksen myös finanssipuolelta - toisena tilikautena peräkkäin.
Kaukalossa kulki lujaa, yleisö täytti Niiralan montun ja kiinnostus yhteistyökumppaneiden keskuudessa ei ole ainakaan hiipumaan päin.
Tuulta on siis purjeissa, mutta haasteitakin riittää.
Käsi sydämelle, savolainen kiekkorahvas. Riittääkö teille jatkossa muu kuin mitaleista pelaaminen?
Toivoa sopii, että realismin kaunis kukkanen pysyy kädessä. KalPa on päivittänyt upeasti statuksensa liigaperheessä, mutta eipä päästetä sitä ylisuurin odotusarvoin lastattua mopoa keulimaan.
Liigakiekkoilua on aaltoliikettä, se täytyy hyväksyä.
Toisaalta.
Ei kukaan kiellä KalPaa menestymästä ensi kaudellakaan.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja
