Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
22.12.2010 00:01
Kolumni
Joulun sanoma
Pentti Oinonen
Kirjoittajan kolumnit
Näin joulun alla meidän tulisi pitää mielessämme joulun alkuperäinen merkitys Jeesuksen syntymäjuhlana, ei kaupallisena rahantuhlaustapahtumana, kuten nykyään valitettavasti tapahtuu.
Jokainen tuntee Raamatun kertomuksen kolmesta itämaan tietäjästä, jotka seurasivat tähteä Jeesuksen syntymäkotiin Betlehemiin. Meidän on hyvä muistaa, että he seurasivat tähteä ja löysivät aarteen, joka toi sanomaa toivosta ja armosta. Siitä sanomasta on kyse myös tänä jouluna.
Itse kunkin meistä olisi hyvä asettua hetkeksi heikoimpien lähimmäistemme asemaan. Itselleni köyhyys on tuttua lapsuuteni ajoilta.
Me kymmenpäisen köyhän pienviljelijäperheen lapset, joiden joululahja oli parhaimmillaankin äidin virkkaamat lapaset, tiedämme millaista on olla heikko-osainen. Jokainen työtön, pieneläkeläinen ja yksinhuoltaja tietää sen.
Suomen tasavallan juhliessa itsenäisyyspäiväänsä, juhlin presidentinlinnan kekkereiden sijasta Heikki Hurstin köyhien itsenäisyyspäivää Helsingin Hakaniemen torilla.
Jotkut ovat kritisoineet sitä. Heille haluan sanoa, menkää itse seisomaan soppajonoon. Kokekaa äärimmäinen köyhyys ja kurjuus sekä häpeän ja alemmuuden tunne soppajonossa seisomisesta. Ehkä sitten ymmärrätte.
Katsellessani Hurstin soppatykin luo vievää kilometrin mittaista jonoa, huomasin siinä äidin pienen lapsensa kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän on jonossa.
Hän kertoi olevansa työtön väliinputoaja, joka rukoilee itselleen joka ilta voimaa seuraavalle päivälle sekä ruokaa ja lämmintä lapselleen. Edellisen yön he olivat viettäneet rappukäytävässä miehen heitettyä hänet ja lapsen illalla ulos asunnosta. Nyt he jonottivat puolenpäivän aikaan torilla satojen muiden ihmisten lailla saadakseen päivän ensimmäisen aterian lihasopan ja leivän muodossa.
Äiti herkistyi tarinaansa kertoessaan, enkä itsekään voinut pidätellä kyyneleitä. Kertomusta kuunnellessani pohdin mielessäni, tätäkö on hyvinvointisuomi?
Tarvitaan Hurstin perheen kaltaisia ihmisiä huolehtimaan heistä, joista ei enää valtion taholta välitetä. Tajusin, että on tärkeämpää olla kansan parissa kuin linnan loisteessa ja olin tyytyväinen, että olin valinnut Hurstin Halosen sijaan.
Pitäkäämme kaikki mielessämme joulun perimmäinen sanoma toivosta ja armosta. Tärkeintä ei ole lahjojen määrä eikä joulupöydän pituus, vaan yhdessäolo läheisten ja ystävien kanssa. Näiden sanojen myötä toivotan teille kaikille oikein hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta.
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja Kuopiosta.
