Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
24.12.2010 00:01
Kolumni
Jouluperinteitä kunnioittaen
Kirsi Pitkänen
Kirjoittajan kolumnit
Jouluna on perinteisesti totuttu muistamaan läheisiä ihmisiä ja työkavereita erilaisilla lahjoilla tai tervehdyksillä. Joulu on suomalaisille lähes yhtä pyhä asia kuin sauna. Siitä ei saa irvailla, sitä ei saa kyseenalaistaa ja "vanhojen" perinteiden valmisteluun pitää käyttää aikaa vähintään kuukausi.
Markkinavoimat venyttävät valmisteluaikaa ovelasti vuosi vuodelta pidemmäksi. Onhan kyseessä yksi vuoden parhaita myyntipiikkejä ja ihmiset pitää saada haluamaan asioita, joita he eivät tarvitse. Tärkeintä on määrä, ei laatu.
Tosiasiassa nykyisin käytössä olevat jouluperinteet ovat nuorta perua ja varsinainen suomalainen kansanperinne ajoittuu ajalle ennen kristinuskoa. Joulua alettiin juhlia 300 JKr. Kristuksen syntymäjuhlana.
Jeesuksen syntymästä ei ole kirjattu tarkkaa päivämäärää, mutta tarkoituksellisesti se päätettiin ajoittaa päivälle 25.12., joka oli perinteinen pakanallinen valon juhla.
Joulun juhlamenot ovat saaneet vaikutteita muinaisista keskitalven rituaaleista, jotka juhlivat auringonvalon palaamista talvipäivän seisauksen jälkeen. Valon voittoa symboloi jouluhalko, jota käytetään yhä edelleen symbolina monissa eurooppalaisissa jouluperinteissä.
Monet ihmiset - itseni mukaan lukien - eivät tunne todellisia suomalaisia kansanperinteitä. Kun on tottunut tekemään asiat jollakin tavalla, se on perinteikästä riippumatta siitä, tuleeko perinne televisiosta, kasvatuksesta vai kuulopuheesta. Suomalaiset ovat epävarma kansa oman kulttuuriperintönsä suhteen.
Samalla tavoin kuuntelen huvittuneena niitä isänmaanpuolustajia, jotka eivät ole koskaan lukeneet Kalevalaa eivätkä voi kuvitella tanssivansa tanhua, koska se on noloa. Mitä nämä ihmiset kuvittelevat tietävänsä perinteistä? Mitä he tosiasiassa oikein puolustavat?
Yhdeksi nykyperinteeksi on muodostunut jouluhauen luovuttaminen presidentille. Viime vuonna suorastaan loukkaannuttiin siitä, kun joulupöydän antimia haluttiin uudistaa ja jättää hauki pois. Tänä vuonna haukiperinne päätettiin ottaa taas käyttöön. Luonnonvoimat puuttuivat kuitenkin asiaan eikä Ahti avannut kalaisia verkkojaan, joten presidenttipari sai tyytyä keraamiseen haukeen.
Luojan kiitos pitäydyttiin sentään antamasta seinälle laitettavaa, paristoilla toimivaa ja niiden voimalla laulavaa haukea!
Nykyistä niin sanottua jouluperinnettä leimaa valtava kiire ja stressi. Joululahjatungoksessa hikisinä kirmaavat kansalaiset ovat unohtaneet juurensa. Suomalaiseen vanhaan kansanperinteeseen kuuluu lepääminen ja hiljaisuus.
Hiljaisuudella oli tapana kunnioittaa vierailevia henkiä, joiden uskottiin olevan tietyissä osissa taloa, kuten lattianrajassa. Tämän vuoksi lattiaa ei lakaistu ollenkaan. Ihmiset voisivatkin nyt lakata siivoamasta olemattomia pölyjä ja antaa henkien käydä rauhassa dialogia pölypunkkien ja villakoirien kanssa.
Ehdimmekö me enää kiireiltämme lämmittää kaikessa rauhassa saunaa ja nauttia tulen rätinästä ja tuoksusta? Ehdimmekö edes huomata sitä, miten valo ottaa jälleen vallan pimeydestä?
Itse ajattelin ottaa siitä tänä jouluna selvää.
Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.
