Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
27.09.2010 00:01
Kolumni
Juoksu on luonnollisempaa, kevyempää ja vapaampaa avojaloin
Jukka Patrakka
Kirjoittajan kolumnit
Avojalkabuumi leviää hissukseen maailmalla. Ilman kenkiä juoksevia voi nähdä joissakin maratontapahtumissa.
Ilmiö ei ole uusi. Etiopialainen Abebe Bikila voitti olympialaisten maratonin Roomassa 1960 paljain jaloin. Eteläafrikkalainen Zola Budd takoi naisten 5 000 metrin maailmanennätyksiä ilman kenkiä 1980-luvulla.
Tohtiiko juoksua harrastava jättää lenkkarit pois? Kokeilin avojalkajuoksua ensimmäisen kerran viime kesänä lapsuusvuosien jälkeen.
Testipaikkana oli Puijo, jonka helteen kärventämä pururata oli kuin luotu avojaloin nautiskeluun.
Ensivaikutelmina olivat keveys, vapaus - ja jopa helppous. Jalkaterissä ei ollut lenkkareita painoina, joten jalka nousi hämmästyttävän kepeästi.
Jalkaterän lihakset pääsivät pitkästä aikaa töihin. Tuntuma alustaan oli loistava.
Kokeilin myös asfalttia, joka ei tietenkään vetänyt vertoja purulle ja nurmikolle.
Kovillakin alustoilla pärjää, koska kipu opettaa juoksemaan oikein. Askel on matalampi ja lyhyempi kuin lenkkarijuoksussa.
Pitkän lenkin jälkeen jalat palautuivat yllättävän nopeasti. Jalanpohjia hieman kuumotti, ja nahka alkoi paksuuntua.
Kun avojalkakirmailun jälkeen laitoin lenkkarit takaisin jalkaan, juoksu muuttui raskaaksi loikkimiseksi. Kuin kumisaappailla olisi yrittänyt päästä eteenpäin.
Kylmiltään ei avojalkajuoksuun saa rynnistää, koska jalanpohjia pitää totuttaa siihen vähitellen. Siinä auttavat ohutpohjaiset tossut.
Jalkamme ovat kehittyneet parin miljoonan vuoden kuluessa. Ihminen on pärjännyt tuhansia vuosia ilman pehmustettuja ja kantakorotettuja kenkiä.
Harvardin yliopiston evoluutiobiologian professori Daniel Lieberman on vertaillut lenkkitossuilla ja avojaloin juoksevia. Hänen mukaansa jalkamme on kuin luotu juoksemista varten.
Paljasjalkajuoksijat ottavat kehonpainon moninkertaisen törmäysvoiman vastaan päkiällä. Näin jalka on jousimaisempi ja juoksu nopeampaa.
Pitkä akillesjänne ja jalkaholvin holvikaari toimivat iskunvaimentimina. Holvikaari vain vahvistuu paineenalaisena.
Tossujuoksijat ovat useimmiten kanta-astujia, joiden kantapäät tärähtävät rajummin maata vasten. Vaimennettu kenkä ei täysin torju tuhansia iskuja, jotka koettelevat niveliä.
Avojalkajuoksuun ihastunut Christopher McDougall puolestaan avaa juoksun ihmeellistä maailmaa Syntynyt juoksemaan -kirjassaan.
Hän todistelee, miksi huippuvaimennettuja kenkiä ei tarvita. Ne voivat olla monien jalkakremppojen pääsyy.
McDougall jäljittää eristyksissä asuvan meksikolaisen Tarahumara-intiaaniheimon. He voivat juosta kerralla satoja kilometrejä ohutpohjaisilla sandaaleilla. Vauhti on niin kova, että USA:n kärkipään ultrajuoksijat joutuvat lujille.
Tarahumarat ovat viesti ihmisen esihistoriasta. Enää ei tarvitse ihmetellä, että busmannit ovat pystyneet vielä näihin päiviin saakka väsyttämään antiloopin 3-5 tunnissa. Saaliin näännyttäminen oli muinoin yksi keino saada arvokasta proteiinia.
Eikä taida olla valtava ihme sekään, että 70-vuotias pystyy juoksemaan maratonin alle kolmen tunnin.
Ihminen on luotu juoksemaan. Eikä siihen aina tarvita edes kenkiä.
