EmediateAd
A A
Kolumni

Kaadetaanko vasa vai odotetaanko aikuista hirveä?

12.10.2009 14:57
Veijo Miettinen

Kirjoittajan kolumnit

Hirvenvasalla tarkoitetaan vuotta nuorempaa hirveä. Hirvenvasan tunnistaa neliömäisestä olemuksesta ja lyhyestä päästä sekä pörröisistä säkäkarvoista. Näin on oppia jaettu metsästäjätutkintojen koulutuksissa ja hirvenmetsästäjien kinkereissä. Hirvenvasalle tyypillistä käytöstä on myös pakotilanteissa tiivis emon seuraaminen.

Hirvenvasan tunnistaminen on toki helppoa kokeneelle metsästäjäkonkarille.

Vain onko? Vasoissa on suuriakin kokoeroja. Lähes puoli vuosisataa kestäneen hirvenmetsästäjäkauteni aikana pienin kaadetuista vasoista on ollut lihapainoltaan alle 60 kiloa ja suurin 120 kiloa.

Olen tavannut myös kaadettuja vasoja, joihin edellä kerrotut vasan tunnusmerkit eivät tahdo millään sopia. Runko ei ole enää tunnusomaisen neliömäinen ja päähänkin on virunut liikaa pituutta.

Eipä auta kuin katsoa suuhun. Hampaat ovat varma iän mittari.

Koska pyyntiluvat- tai ennen mainitut kaatoluvat - olivat joko vasoille tai aikuisille, niin viranomaistaholle piti todistaa, millainen hirvi oli ammuttu. Oliko kysymyksessä vasa vai aikuinen? Hirven vasojen leukaluut toimitettiin metsästyksen tulosilmoituksen mukana paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.

Jahti alkoi lokakuun puolivälissä ja kesti kaksi kuukautta. Hyvin usein metsästys alkoi vasajahdilla. Leukaluut irrotettiin ja säilöttiin jahdin edetessä muovisäkkiin. Leukaluupussi pyöri jossakin varastossa säiden armoilla, niin lämpimien kuin kylmienkin. Useimmiten jahtikauden päättyessä säkistä lemahtivat muhevat aromit.

Toimin 1980-luvulla erään riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana ja jouduin vastaanottamaan lukuisan määrän kaadettujen hirvenvasojen leukaluita. Asuessani kerrostalossa tilanne oli joskus hiukan kiusallinen. Ainoana "välivarastona" toimi huoneistoparveke, sillä sivutoimisena en suinkaan ehtinyt päivittäin toimittaa leukaluita lopulliseen sijoituspaikkaansa.

Olipa leukaluun toimittajissa huomaavaistakin väkeä. Joku ilmoituksen jättäjä pyysi minut ulos säkkiä vastaanottamaan, kun ei kehdannut vahvasti haisevaa tuomistaan kuljettaa rappukäytävässä - saatikka tuoda sisälle ihmisasuntoon.

Leukaluiden hävittäminen onkin sitten jo toinen juttu. Tiedän monien toiminnanohjaajien naputelleen hammaskalustoja kannon päässä pajavasaralla pirstaleiksi. Itse sain vietyä todisteet erään tehdaslaitoksen polttouuniin, jossa ne taatusti lakkasivat olemasta.

Aika aikaa kutakin. Lainlaatija osoitti valtaisan luottamuksen hirvenmetsästäjille, kun kaadettujen vasojen leukaluita ei enää tarvinnut toimittaa viranomaistaholle. Riittää kun saalisilmoituksessa allekirjoittaja todistaa asiakirjan tiedot oikeaksi.

Eivätkö metsästäjät pelaa kaatojen kanssa lainkaan vilppiä? Ammutaanko aikuisia vasojen piikkiin?

Tällaisen huijauksen mahdollisuus on pieni. Hirvijahti on seuruemetsästystä, jossa vannotetutkin salaisuudet leviävät helposti oman porukan ulkopuolelle. Onpa joitakin yrityksiä ollut, mutta enemmin tai myöhemmin käry on niistä käynyt.

Usein se on tapahtunut melko pikaisesti, ja valheen jäljet ovat jääneet näin lyhyiksi.

Kirjoittaja on aiempi riistanhoidonneuvoja.

Kommentoi artikkelia