Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
11.07.2011 00:01
Kolumni
Kalat eivät järvistä lopu
Veijo Miettinen
Kirjoittajan kolumnit
Vanhan sanonnan mukaan kukaan ei ole niin kateellinen kuin kala- ja metsämies. Takavuosien monissa hirviporukoissa pelättiin naapurin ampuvan juuri sen meiltä karkuun päässeen komea hirven.
Useimmiten pelko oli täysin aiheeton.
Metsästäjien keskuudesta hyvillä yhteistyökuviolla on saatu kateuden siemen hukkakauran tavoin joltiseltaan pois kitkettyä. Silloin tällöin kateus kumminkin vielä orastaa. Mutta miten on kalapuolella? Tulee mieleen toinen vanha toteamus, miten "kateus vie kalatkin järvestä".
Verkkorajoituksien asettamisesta harrastajakalastajalle ollaan kahta mieltä. Tiettävästi on tehty esitys verkkomäärän rajoittamisesta kuuteen 30 metrin mittaiseen verkkoon. Esitys on varsin hölmöntuntuinen, kun pohjoissavolaisen kala-asiantuntijan mielestä sisävedet ovat muutenkin alikalastettuja.
Paikallisesti kalastuskuntien joillekin alueille tekemät verkkorajoitukset ovat tarpeellisia, esimerkiksi pienempiin lampiin ja järviin. Tarpeellinen on myös alueellisesti verkkojen silmäkoon rajaaminen niin, ettei tärkeimpiä kalojamme pyydystetä keskenkasvuisina.
Kalastajien määrä on vähäinen, varsinkin jos jätetään pois laskuista järvien hoitotyötä tekevät pilkki- ja mato-onkijat. Olen kalastellut Suvaksen tuntumassa. Lappalaismiehen tapaan en niinkään talvella, mutta sulan veden aikaan liotan verkkoja järvessä enemmän kuin kymmenen kertaa.
Lainaan taas erään vanhan viisauden eränkäynnistä, jossa sanotaan: "Metsä antaa, sieltä ei oteta". Näin on myös vesillä, sieltäkin saadaan jos kala on tullakseen. Väkisin ei mitään viedä.
Laskimme velipojan kanssa alkukesästä Suvaksen laitamalle liki kymmenen verkkoa mieheen. Kaikuluotaimen taikapeili näytti järvessä olevan valtavasti kalaa. Tuli mieleen, että jos tuosta ämpärillä tempaisisi kalakeittotarpeet, niin ei tarvitsisi muuta kuin perunat lisätä.
Suurien toiveiden vallassa aloitimme verkkojen kokemisen. Ei tullut ensimmäisenä aamuna sintin sinttiä, joskin ei viisivitosessa aivan pikkukalat pysy. Jospa kala liikkuisi seuraavana yönä?
Varmaan liikkuikin, mutta ei meidän verkkojen kohdalla. Onneksi olimme laskeneet muutaman lahnariimun Enonlahden puolelle ja sieltä pääsi kalan makuun. Kunnon läpyköitä riitti molemmille ja jäipä jokunen antaa naapureillekin.
Likimain tyhjiä kala-apajia on joka kesä tullut useitakin, mutta joskus Ahti antaa pataan pantavaakin.
Punalihainen on ollut kovasti hakuisassa, mutta on tullut silloin tällöin haukea, ahventa, siikaa ja jokunen kuhakin, jonka kanta on parempi kuin koskaan ennen.
Verkkojen pito ei suinkaan ole hanketta, halvemmalla kalan saisi kaupan tiskiltä. Kalareissut ovat kumminkin antoisia elämyksiä, jopa sateessa ja joskus kunnon tuulessakin, Suvaksen näyttäessä mahtiaan.
Missä lienevät mainostetut lukuisat kalastajat? Järvellä heitä näkee harvoin, tosin onpa siellä tilaa kuin monilla muillakin vesillä, ulappaa laskea pyydyksiä järveen. Pyytäjiä on niin vähän, ettei verkkorajoituksia tarvitse lakiin kirjata. Kalastusalueiden ja kalastuskuntien omat rajoitukset ovat riittäviä.
