EmediateAd
A A
Kolumni

Kanada otti pelinsä takaisin – ja omi kultaisen podiumin

2.3.2010 0:01
Jouni Huttunen

Kirjoittajan kolumnit

Salt Lake City, helmikuu 2002.

Kanada juhlii jääkiekon olympiakultaa. Finaalissa kaatuu USA. Lajin emomaa ottaa voitosta irti kaiken.

It’s our game, world, (Se on meidän pelimme, maailma) alleviivasi Toronto Star -lehti lakonisen ytimekkäästi.

Torino, helmikuu 2006.

Kanadan tie olympiaturnauksessa katkeaa katastrofaalisesti puolivälieriin. Ruotsi voittaa finaalissa Suomen.

They stole our game (He varastivat pelimme), kuuluu päivitetty otsikko.

Vancouver, helmikuu 2010.

Kanada ottaa kiekkovaltikan takaisin itselleen. Finaalissa kaatuu rakas naapuri USA, aivan kuten kahdeksan vuotta aiemmin.

We took our game back (Otimme pelimme takaisin), julistavat Canadien TV:n kiekkoanalyytikot.

Kanadan paluu vallankahvaan ei yllätä.

Ei, vaikka isännät kompuroivat turnauksen alkuvaiheessa. Sveitsi kaatui vasta voittolaukauskisassa ja USA:lle hävityn alkulohkon päätöspelin jälkeen vaahteranlehtipaidat olivat tilanteessa, jossa turnauksen suosikiksi alleviivattu maa joutui nöyryyttävästi karsintakierrokselle Saksaa vastaan.

Karu kaavio heitti sen jälkeen puolivälierien vastustajaksi Venäjän.

Eihän sen niin pitänyt mennä.

Kahden kiekkoilun mahtimaan piti kohdata vasta turnauksen unelmafinaalissa. Kiekkoilua ja kiekkoilijoitansa geeniperimän kautta hypettävä kansa oli erikoisen tilanteen edessä.

Fanaattisten fanien usko alkoi horjua. Venäjää pelättiin.

Sitten joukkue teki sen, minkä kanadalaiset parhaimmillaan selkä seinää vasten taitavat. Saksa-peli tiivisti ryhmän ja Venäjää vastaan jäällä nähtiin tuttu vankkaa itsetuntoa ja egoismia pullisteleva ryhmä.

Sen jälkeen nikkareita ei pysäyttänyt enää mikään.

Loppu oli kuin suoraan pohjoisamerikkalaisesta sankaritarustosta.

Tähtiin tämä kaikki oli kai sittenkin ennalta kirjoitettu.

Eihän se riittänyt, että finaalissa kaadetaan USA, vaan sen täytyy tapahtua jatkoajan – totta kai – kautta.

Ja voitto-osuman teki juuri se mies, jolle sankarin viitta oli varattukin.

Sidney Crosby, NHL:n kirkkain ja palvotuin pohjoisamerikkalainen tähti.

Monien mielestä Crosby on myös maailman paras. Toisen näkemyksen mukaan se arvo kuuluu Aleksander Ovetshkinille; venäläisvirtuoosille, jonka tähti on loistanut NHL-taivaalla jo jonkin aikaa Crosbyä kirkkaammin.

Jos tilanteen katsotaan päivittyneen Vancouverissa, niin puheenvuoro on nyt Crosbyllä.

Vancouver oli isäntämaalle täysosuma.

Ennen kisoja nostettiin framille fakta, joka kertoi lahjomatonta kieltään: Kanada ei ollut voittanut isännöimissään olympialaisissa – kesäkisoissa Montrealissa 1976 ja talvikisoissa Calgaryssa 1988 – ainoatakaan kultamitalia.

Nyt tuo tilastokummajainen pyyhkäistiin historiaan isolla pensselillä. Kanada voitti kotikisoissaan uskomattomat 14 kultamitalia. Se on enemmän kuin yksikään toinen maa talvikisojen historiassa.

Neuvostoliiton huippu-urheilujärjestelmä kaikkine lieveilmiöineen toi aikanaan maalle kisoista kisoihin kantaneen mitalisateen, mutta parhaimmillaankin CCCP-nutut noukkivat yksittäisistä kisoista 13 kultaa.

Patriotismiin taipuvaiset kanadalaiset muistuttivat luonnollisesti muuta maailmaa uroteostaan heti ennätyksen varmistaneen kiekkokullan jälkeen.

We own the golden podium (Me omimme kultaisen podiumin), julistivat CTV:n kommentaattorit.

Me suomalaiset katsoimme sinne kultaiselle podiumille kiikareilla.

Että sellaiset kisat tällä kertaa.

jouni.huttunen@savonsanomat.fi

Kommentoi artikkelia