Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
20.09.2010 00:01
Kolumni
Karhuja vilistää jo niin, että ihmistä hirvittää
Veijo Miettinen
Kirjoittajan kolumnit
Metsän kuningas karhu on noussut otsikoihin poikkeavan esiintymisen vuoksi. Nallet ovat tulleet etsimään ruokaa pihapiiristä, sillä metsät ovat syysravinnon osalta typötyhjät. Karhulle ennen nukkumaanmenoa iltapalaksi tarvittavia marjoja ei ollut.
Poikkeuksellinen tilanne oli havaittavissa jo ennen karhujahdin alkua eläinten hakeutuessa salomailta viljapeltojen tuntumaan. Kauraa ahmittiin suureen suuhun kaksin käpälin. Karhun ravintokilpailijoiden, maanviljelijöiden aloitettua sadonkorjuun tilanne vaikeutui. Ruoka pelloilta loppui ja uusia kohteita oli etsittävä. Niitähän löytyi puutarhoista ja pihojen jätekasoista.
Olisiko ongelmalle mitään ratkaisua? Kerronpa yhdestä suoritetusta kokeilusta, tilastojen mukaan Suomen erään karhuköyhimmän riistanhoitopiirin alueelta.
Pohjoissavolaisen riistanhoitoyhdistyksen alueella pari vuosikymmentä sitten karhut tuppautuivat syömään säännöllisesti pihapeltojen kaurahalmeita. Viljelysvahingon lisäksi tämä aiheutti myös pelkoa kylän asukkaissa.
Pulmaan haettiin ratkaisua. Paikallisella maanviljelijällä oli parin hehtaarin pakettipelto kaukana salolla, kylältä matkaa parisen kilometriä. Riistaväen kanssa yhteistyössä perustettiin pellolle karhuille ikioma ruokapöytä, mahtava kaurahalme.
Nallet ottivat pellon syksyllä oitis omakseen, ja mesikämmenten tallomilla paikoilla pelto oli lähes loppuun puitu.
Tällainen ravinnonhoukutin ei toki sovellu karhunmetsästysalueille, eikä miksikään turistikohteeksi.
Jossakin metsästykseltä rauhoitetun alueen keskellä se saattaisi toimiakin, mutta vahvan karhukannan alueella pellon pitäisi olla valtaisan suuri. Mitään lisäruokintaa sinne ei voisi järjestää, koska karhu oppii helposti yhdistämään tarjotun ravinnon ihmiseen ja pedon luontainen pelko luomakunnan valtiaaseen vähitellen katoaa.
Suomen karhupyhätöksi voisi hyvällä syyllä ristiä Pohjois-Karjalan, jossa otsojen määrä ankarasta verotuksesta huolimatta tuntuu aina vain lisääntyvän. Kova on meno karhujahdeissa. Varsinkin metsävaltion mailla metsästäjiä ja heidän koiriaan kuhisee metsät täynnä.
Parhailla karhumailla lupakiintiö "villin ja vapaan" metsästyksen osalta oli ohi puolessatoista vuorokaudessa. Tämä kertoo maakunnan vahvasta karhukannasta.
Petojen törttöilyt ovat omiaan lisäämään ihmisten pelkoa tätä arvokasta riistaeläintä kohtaan.
Itänaapurin tapahtumat ja karhuhavainnot aiheuttavat pelonsekaisia tunteita savolaisissakin. Onneksi karhun jälkiä on sulalla maalla vaikea havaita ja niinpä on säästytty monilta sydämentykytyksiltä, vaikka nalle on saattanut olla lähelläkin. Omia havaintojani en ole turhanpäiten julki kuuluttanut.
Karhukannan pienentäminen jakaa mielipiteitä kahteen leiriin. Osa metsästäjistä varmaan haluaisi kannan olevan mahdollisimman runsas ja tuottoisa. Toisaalta runsas kanta aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin vakavia kontakteja ihmisten kanssa. Siinäpä on pulmaa Pohjois-Karjalaan. Pohjois-Savossa pohdiskellaan vähäistä kontioiden olemassaoloa.
Kirjoittaja on Pohjois-Savon riistanhoitopiirin aiempi riistanhoidonneuvoja.
