EmediateAd
A A
Kolumni

Karvaiset könsikkäät ja postimerkkipojat

30.6.2010 0:01
Kerttu Kiviluoto

Kirjoittajan kolumnit

Arvatkaapas, mikä on suosikkihetkeni MM-jalkapallossa? No se, kun Yleisradion kisastudio yllätti suorassa lähetyksessä asiantuntijavieraansa Aki Riihilahden nostamalla tämän topviitosen kärkeen kisojen komeimmat miehet listallaan.

Vuosi taisi olla 2006. Riku Riihilahti taisi päsmäröidä studioisäntänä. Silloin nauroin pitkään ja spontaanisti totaalisen yllätetyn ja totaalisen tomaatinpunaisen jalkapalloilijan epäuskoiselle kiusaantuneisuudelle. Hieno hetki.

Nyt Etelä-Afrikan kisojen neljännesvälierien päättyessä on taas (viimeistään) aika perinteisten ulkonäköarvotusten. Monissa nettiäänestyksissä on jo hetken voinut kohottaa omaa suosikkiaan nurmikenttien raavaimmaksi urhooksi. Oma ääneni meni lyhyen harkinnan jälkeen Paraguayn kestokomistukselle Roque Santa Cruzille. Hyökkääjällä ei ollut kuvassa paitaa päällä, mikä saattoi helpottaa valinnan tuskaa.

Mutta minun ja Roquen historia on tätä pidempi. Syksystä 2007 asti hän on ollut kulmakiviä fantasiajoukkueessani, virtuaalista Englannin valioliigaa pelaavassa FC Humpsissa. Tuohon tiimiin minä ja ystäväni itseoikeutettuina managereina valitsemme mukaan vain salskeita komistuksia, jotka sitten tienaavat meille pisteitä sen mukaan, kuinka todellisilla nurmikentillä pärjäävät.

Tällä kertaa pistenikkariominaisuudet ovat toissijaisia, mutta ehdottomasti plussaa.

Myös MM-kisojen jännitystä voi nostaa nettimanagerina - tosin eivät nämä kisat taida lisäjännitystä tarvita. Oma vakaa tarkoitukseni oli luoda kaksi kilpailevaa joukkuetta: yksi ulkonäköskaalan kummastakin päästä. Ranskan ja Frank Riberyn tippuminen heti alkulohkossa olisi syönyt pisteitä rumistuksilta.

Carlos Tevezin (paitsiopojot lasketaan) ja Argentiinan vahvat otteet olisivat eittämättä tuoneet niitä lisää. Espanjan koko joukkue olisi tuonut lisäpisteitä kilpailevalle tiimille.

Törkeäähän tämä tällainen huippu-urheilijan ulkonäön arvostelu ja ulkoisilla piirteillä mehustelu on. Ei minua silti hävetä yhtään. Mediatutkijat ovat jo aikaa sitten todistaneet huippu-urheilun ja viihteen samankaltaistumisen. Jalkapallokin on populaarikulttuuria, pelaajien yksityisyys ja ulkoiset avut retostelulle vapaata riistaa.

Samalla komeiden jalkapalloilijoiden esiin nosto tietenkin nostaa entisestään myös lajin profiilia, ja lisää kuningaslajin kiinnostavuutta ainakin joidenkin sellaisten mielestä, jotka eivät sille muuten korvaansa lotkauta. Komeiden maalien lisäksi kisojen suola on komeat miehet.

Jos moinen miehisyyden esineellistäminen ei innosta, voi äänensä antaa myös suosikkiehdokkaalleen kaunein lehmä äänestyksessä. Se löytyy iltapäivälehden sivulta heti jalkapallobarometrin alta.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Kommentoi artikkelia