| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kesälukemista edistämisen tehostamiseksi
1.7.2010 0:00
Kirjoittajan kolumnit
Kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittajan silmät avautuivat, kun hän luki Antti Järven ja Tommi Laition pamfletin Saa koskea (Tammi 2010). Jarmo Papinniemi kirjoittaa:
"Ymmärsin katsoa lähelle. Tutuista taiteilijoista puolet työskentelee laitoksissa kuukausipalkalla, toinen puoli kerjää murusia pätkäprojekteissa... Miksi pitäisi taistella sen puolesta, että samaan kykenevien taiteilijoiden välinen eriarvoisuus pysyisi voimassa?"
Kuvataiteilijan näkökulmasta Jaakko Rönkkö sanoo saman asian näin: "Toimitsijoita, kuraattoreita ja muita museohenkilöitä kyllä häärii ympärillä kuukausipalkkansa turvin. Armeliaasti sitten saadaan nipistettyä jostain pari satasta taiteilijan aina valittavan turvan tukkimiseen." (Kritiikin Uutiset 2/2010)
Kun pamfletti Saa koskea - 10 konstia väkevämpään kulttuuriin julkistettiin, lokeroin lehtijutun pohjalta sen seiniä kaatavat teesit höpöttelyksi.
EHkä käsitykseni muuttuu, kun otan pamfletin kesälukemiseksi? Mutta Pohjois-Savon taidetoimikunnassa vasta puoli vuotta valtion taidehallintoa lähestyneenä väitän jo, että tarvitaan paljon syvällisempää tietoa kulttuuripolitiikasta, ennen kuin muru tipahtaa kulttuuribunkkerin seinästä.
Otetaan ensin esimerkiksi Opetusministeriön julkaisu 2010:1 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia, koska siinä mainitaan Terve Kuopio -ohjelma.
Julkaisussa selvittäjä esittää 18 toimenpide-ehdotusta "yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla": Toimenpide-ehdotukset on jaoteltu 1) lainsäädäntöä, hallintoa ja rahoitusta, 2) julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä, 3) tutkimuksen ja tietopohjan lisäämistä, 4) koulutusta ja 5) tiedon levittämistä koskeviin ehdotuksiin.
Näin byrokratiaa pitää puhutella, että edes yksi pamfletin konsteista väkevöittäisi kulttuuriamme.
Taiteilijalla on tuskin sanan sijaa tässäkään hommassa, ja toivottavasti joku pysyy terveempänä kuin minä kahlattuani selvityksen läpi.
Taiteilijat puuttuivat jo ministeri Stefan Wallinin asettamasta toimikunnasta, joka antoi keväällä selonteon kansanedustajille siitä, mitä kuuluu Suomen kulttuurille vuonna 2035.
"Tämä syrjäyttäminen on hämmästyttänyt ja on loukannut muitakin tekijäjärjestöjä kuin Kirjailijaliittoa", toteaa puheenjohtaja Tuula-Liina Varis Kirjailija-lehdessä 2/2010.
Viime viikolla virkamiehet saivat valmiiksi lakiesityksen uudesta Taiteen edistämiskeskuksesta, jossa kirjallisuus säilyttää toimikuntansa, mutta esimerkiksi kuvataiteeseen, tanssiin ja valokuvaan erikoistuneet lautakunnat lopetetaan.
Virka-aatelin edut säilyvät, mutta 300 luottamushenkilöstä karsitaan sata.
Kun luottamushenkilö tarkoittaa tässä lähinnä taiteilijaa, alan ammattilaisten valta vähenee. Myös alueellisten taidetoimikuntien kohdalla pyritään nykyistä isompiin valmisteluryhmiin ja valtaa siirretään "hallintohenkilöstölle".
Jos vanha Taiteen keskustoimikunta viittasi nimenä Neuvostoliittoon, niin lännestäkö nousee Taiteen edistämiskeskuksen aurinko; Orwell nimestä ainakin tulee mieleen.
Siellä sitä edistetään tehostamalla kulttuurivientiä sillä aikaa, kun muut hoitavat maallisemmat.
Pamfletin tekeminen ei maksa juuri mitään verrattuna ministeriön julkaisuihin.
Siitä saa siis halvemman pefletin, varsinkin savusaunaan, että jaksaa lukea lisää ja laatia lausuntoja edistämisen tehostamiseksi.
lJouni Tossavainen on kuopiolainen kirjailija.
