Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
06.03.2009 00:01
Kolumni
Kevät, jonka kerran elää saimme
Jouni Huttunen
Kirjoittajan kolumnit
Huhtikuu, herran vuonna 1991; kukapa sen Kuopiossa unohtaisi.
KalPa elää nousukautensa korkeimmalla aallolla haastamalla kiekkoliigan finaaleissa aikakauden dynastian TPS:n.
Oman nousukautensa ja oman egoisminsa huipulla elävät turkkulaiset vievät finaalisarjan otteluvoitoin 4-1, mutta siemen muuttuvasta maailmasta jää elämään sinne jonnekin.
Finaalisarjan kolmannessa ottelussa Turussa loukkaantumisten siipileikkaama kuopiolaisjoukkue haastaa Aurajoen jortikat tosissaan. Ottelu alkaa kuopiolaisten lentovaikeuksien vuoksi - Rissalassa hernerokkasumu - vasta klo 20.30, mutta viivästys ei vieraita hetkauta.
Pasi Kuivalainen, 18-vee, tuuraa maalissa kuumesarasta Mika Rautiota - ja pitää puolitoista erää nollan.
Flunssa on kaatanut kapean materiaalin kuopiolaisia petiin muutoinkin, mutta väliäkö tuolla.
Hyökkäyksen hätäavuiksi kutsutuista junnuista Sami Kapanen, 17-vee, tekee alta aikayksikön kaksi maalia ja KalPa siirtyy ensimmäiselle erätauolle 0-2 -johdossa.
Dream teamin siipiensä suojiin taas kerran kerännyt TPS vei loppuottelut loppujen lopuksi voitoin 4-1, mutta kauden komeetoiksi itsensä pelanneet kuopiolaiset olivat todistaneet muutoksen mahdollisuuden.
- Olisimme haastaneet TPS:n tosissaan ilman sitä flunssa-aaltoa ja loukkaantumisia, latasi KalPan ykköspakki Juha Tuohimaa yllekirjoittaneelle torstaina.
Totta.
Seurasin silloisen joukkueen elinkaareen alusta loppuun ja allekirjoitan täysin Tuohimaan väitteen. KalPa oli keväällä 1991 kiekollisen pelaamisen edelläkävijä koko liiga huomioonottaen.
Kuvaavaa on, että kun KalPa-luotsi Juha Junno palkittiin kauden päätteeksi vuoden valmentajan tittelillä, kiehui pöyhkeitten turkulaisten itsevaltiaitten pata yli pahemman kerran.
- Seuraavaksi se valitaan varmaan maajoukkueen päävalmentajaksi, raivosi muuan Hannu Jortikka suomalaisille kiekkotoimittajille kevään 1991 MM-kisoissa Turussa.
Ei valittu, ei.
Junno seilaili Kuopiossa aikansa, loikkasi sitten Ouluun ja toteutti puolen Suomen kiekkoihmeen.
Mutta se on toinen tarina se.
Tarinan opetus piilee - yllätys, yllätys - aasinsillassa nykypäivään.
KalPa on taas täällä. Ihmisten huulilla.
Paha uni: Konkurssit, syöksyt Suomi-sarjaan, korpivaellus Mestiksessä, paluu liigaan ja paluu liigan kestojumboksi ja ongelmapesäkkeeksi - mennyttä kaikki.
Ja nyt; pudotuspelien mustana hevosena?
Ehkäpä.
Kevät 1991. Kevät, jonka kerran elää saimme.
Deja Vu? Anno domini, 2009?
Viedään hype ja hurmos, kiima ja kiito nyt loppuun saakka. Mikä estää?
Ja se mikä on hyvä muistaa, niin tällä kaudella KalPa on suuri voittaja anyway.
Tautofoniahan tämä on, mutta syyt ja seuraukset löytyvät sieltä tutusta sapluunasta.
Omaan asiaan uskominen, sitoutuneisuus, lojaalius.
Et cetera.
Edessä on kaikkien aikojen - sitten kevään 1991 - savolainen kiekkohuipennus
