Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
09.04.2008 00:01
Kolumni
Keväthuumaa vaikka hampaat irvessä
Kristiina Poutiainen
Kirjoittajan kolumnit
Se iskee meihin taas. Hiipii ensin muka niin, ettei tulisikaan, vaan änkeää kuitenkin aivojen let's go wild -tumakkeeseen.
Keväthäröily. Laidunkausi.
Viidakonlait voimaan, naps vaan ja menoksi.
Yllättäen pontevuutta näyttäisi riittävän kaikilla kaikkeen: itsensä kunnostamiseen, kodin uudistamiseen, mielen kohentamiseen, ekspressionismiin. On sitä talven ajan jo pantattukin pipojen alla, kulmat kurtussa rähistessä.
Innokkaimmat purkavat ensitarmonsa lähiympäristönsä ehostamiseen. Jos ei koko huushollin remonttia ole vara toteuttaa, pitää ainakin rymsteerata sohva eri nurkkaan. Mielellään viisi, kuusi kertaa.
Toisaalta, jos vaihtaisi verhot, tulisi lisää valoa. Mutta sitten kyllä pitäisi vaihtaa matotkin. Ja tapetit.
Jääkaappi onkin luonnollisesti seuraavana vuorossa: joulukinkun rippeet joutavat jo tunkiolle. Mutta oi, tämä kastike oli sitten herkkua. Pitääkin etsiä se possuresepti, johon tämä sopi.
Niin siivousvimmailija siirtyy komeroihin, joista luonnollinen kierto jatkuu kirjahyllyyn, valokuvakansioihin, vanhojen ystävien lisäämiseen facebookiin ja lopulta sopivien muistelokevätjuhlien suunnitteluun.
Niitä varten on vielä pestävä ikkunat. Ja uudistettava viemärit sekä remontoitava katto.
Huoh.
Sitten pitää saada oma look sopimaan sisustukseen. Joku mietti keskustelupalstalla, kuinka saisi karistettua 20 kiloa kesäkuuhun mennessä. Veikkaisin, että leikkaamalla irti kaikki raajat, joissakin tapauksissa myös pää, saattaisi onnistua. Riippuu tietysti vähän lähtöpainosta.
Jos ei ihan niin radikaaliin muodonmuutokseen halua osallistua, voi vaihtoehtoisesti tarkastaa, mitä selluliitin laserleikkaukset maksavat nykyään. Kai sitä edullisemmalla pääsisi, jos ostos-tv:stä tilaisi jonkun personaljumpperin. Kun tilaa kolme, syntyy tuloksia nopeammin.
Huohhuoh.
Ja lopulta pitää virittää myös mielensyöverit uusiin kevättuuliin, kokeilla kaikkea erilaista ja jännää. Hankkia elämyksiä ja seikkailuita. Päivittyä mentaalisesti. Piipahtaa Nepalissa tai Kaavilla madventuroimassa. Viuhahtaa vaikka torilla alasti tai laskea Puijon hyppyrimäestä rullaluistimilla, jos alkaa tuntua liian tunkkaiselta. Putkassa tai sairaalassa voi sitten nauraa itselleen: ei muuten naapurin Jarkki tai Pirkko olisi uskaltanut.
Huohhuohhuoh.
Kah. Jo oli hommaa kerrakseen. Nyt sitä joutaa taas kaamoksen verran murjottamaan, äjöttämään, käpertymään itseensä, unohtamaan jääkaapin tähteiden elämänlaadun ja oven avaamisen naapurille. Kaiken huhkimisen päätteeksi sitä ei jaksa kuin murahdella ja mennä järven selälle pilkille karkuun kaikkea vouhkaamista. Siellä sitä sitten kiskotaan voimaa viimeiseen asti. Jopa niin viimeiseen, etteivät kolmen metrin päässä kroolia porskuttavat tenavat riko pilkkijän rauhaa. Jos tuo jää nyt vähän ritisee... ei ole ennenkään pettänyt.
Pääsisikö sitä vuodenkierrosta helpommalla, jos eläisi aurinkoisemmin ajatuksin koko ajan? Olisiko se turvallisempaa? Järkevämpää? Hauskempaa? Ei varmaan ainakaan naapureiden silmissä.
