Kolumni

Kiire katosi kuin tuhka tuuleen

18.4.2010 0:01 Markus Karjalainen

Islantilaisesta tulivuoresta purkautunut tuhka on vienyt kiireisimmän ihmiskunnan osan ennakoimattoman ongelmaan.

Lentoyhtiöiden lakot ovat sotkeneet pitkin talvea lentoliikennettä. Tuhansien lentojen peruminen ja kiireisten matkustajien uudelleenreititys naapuriyhtiöille oli jo iso uutinen.

Silloin tuhannet ihmiset olivat yön tai pari lentokentällä jumissa, mutta matkat jatkuivat.

Nyt seisotaan ylitsepääsemättömän muurin edessä. Sitä ei murra valtakunnansovittelija, hallitus tai sotaväki. Kun luontoäiti puhuu, niin ihmisen osa on vain kuunnella. Kukaan ei osaa sanoa milloin tulivuori laantuu ja ilmatila muuttuu suihkumoottoreille turvalliseksi.

Maahan juuttuneet maapallon elämän pyörittäjät ovat henkilöitä, jotka lentävät paikasta toiseen. Kauppoihin, kokouksiin ja kongresseihin. Nyt peruutuksia sataa. Taloudellista tappiota eivät tee vain lentoyhtiöt, joiden arvokkain omaisuus makaa käyttämättömänä ympäri maailman kenttiä.

Olen ollut yhteydessä ystäviini ympäri maailmaa. Kavereitani on juuttunut Buenos Airesiin, Barcelonaan, Pariisiin ja ihan vain jonottamaan Tukholmaan paikkaa Vikingille.

Nyt ei ehditä kotiin illaksi, kuten Finnair lupasi mainonnassaan.

Eikä maanantain aamupalaverissakaan näy kaikkia paikalle odotettuja kasvoja. Loma on saanut yllättävän jatkon.

Mutta kuinka tuhka todella iskee ihmiskuntaan?

Se pakottaa ainakin miettimään menneitä. Kuinka tolkuttoman kaukana maailman äärellä Suomi sijaitsekaan, kun lentokoneet on sidottu maahan? Matkaaminen on vaivalloista, kun Keski-Eurooppa onkin kahden vuorokauden eikä kahden tunnin päässä.

Pulma on kuitenkin varsin pienen joukon, vaikka kymmeniä tuhansia lentoja on peruutettu päivittäin tuhkapilven pölähdyksen jälkeen.

Ketään maailmalle juuttuneista ystävistäni ei uhkaa nälänhätä, kulkutaudit tai joutuminen taivasalle. Inhmillinen tragedia rajoittuu siihen, että hotellilasku karkaa käsistä, korvaako matkavakuutus mahdollisen ostetun junalipun tai tuleeko työnantajan kanssa ongelmia reissun jatkumisesta arvaamattomiin.

Puhtaita vaatteita pitäisi saada ja jollain pääsy matkatoimiston, lentoyhtiön tai junalinjan tukkeutuneeseen palvelunumeroon.

Niin, lentoliikenteen lamaantuminen vie hermot - ei ehkä sen enempää.

Liikkuvalle ja eteenpäin rynnivälle kiireiselle ihmiselle on vaikea olla aloillaan tunti tai kaksikin. Nyt odotusaika on epämääräinen - mikä on raivostuttavinta.

Lentokenttä on tuskaisin paikka tappaa aikaa, eikä suurkaupungin luksushotellikaan jaksa viihdyttää, kun koko päivä on kulunut etsiessä netistä tietoa mahdollisista reiteistä kotiin. Ja kun palvelunumero toisensa jälkeen on ruuhkautunut ja lupaa apua maanantaiaamuna, ei voi kuin raivostua.

Ja tuhkan joskus laskeuduttua odottaa matkaajaa kovin urakka: riitely korvauksista lento- ja vakuutusyhtiöiden kanssa.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutispäällikkö

Kommentoi artikkelia