Kirjoittajan kolumnit
Guggenheim-museon Helsinkiin perustamisen lehdistötilaisuuden näyttämöksi oli valittu Finlandia-talo. Tilaisuuden tunnelma oli puheissa korostetun juhlava. Solomon R. Guggenheim-säätiön apulaisjohtaja Ari Wiseman huokaisikin selvitystyön olleen "syvästi palkitseva kokemus".
Wisemanin kommentilla on katetta,sillä amerikkalaismiljoonin pystytetty taidemuseoverkosto on tuomassa Helsinkiin konseptia, josta se ei maksa itse euroakaan.
Helsingin kaupungin oma satsaus hankkeeseen on 140 miljoonaa euroa.
Hankkeen kalleutta siunailtiin monissa yleisöpuheenvuoroissa; nopeaa aikataulua ja laajan keskustelun puuttumista pidettiin niinikään epäilyttävinä varsinkin, kun tulevan museon paikka Katajanokalla on kysymyksiä herättävä.
Guggenheim-säätiön edustajien puheet tulivat selkeällä isännän äänellä. Helsinki on valikoitunut monien halukkaiden joukosta toteuttamaan visiota, jonka taloudellinen pohja on matkailussa.
Sisällöistä päättää säätiö. Kotimaisten kävijöiden lisäksi odotetaan kiinnostusta muualta Euroopasta ja erityisesti Venäjältä.
Sisältöinä tarjotaan ennennäkemättömiä, suuria kansainvälisiä näyttelyitä Ateneumin äskeisen Picasso-näyttelyn tapaan.
Näyttelyt toteutuisivat yhteistyönä muiden suurten museoiden kuten Eremitaasin, Louisiana-museon ja Tukholman Moderna Museetin kanssa, Guggenheim-säätiön tarjoaman verkoston puitteissa.
Toisaalta museota on ajateltu uuden taiteen laboratoriona, jonka keskiössä on taiteiden välisyys ja kansainväliset kohtaamiset. Yksi korostettu teema on taidekasvatus vauvasta vaariin - museo haluaa olla koko kansan olohuone samalla tapaa kuin Kiasmakin aloittamisensa aikoihin.
Helsinki-Guggenheimin keskeisiksi teemoiksi tarjottiin amerikkalaispuheenvuoroissa muotoilua ja arkkitehtuuria, suomalaisvaltteja maailmalla.
Helsingin kaupungin taidemuseot Meilahdessa ja Tennispalatsissa lakkaavat Guggenheim-museon toteutuessa.
Apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataisen puheissa vanha museojärjestelmä on rakennusten ja organisaation osalta vanhentunut, hajanainen ja keskittämistä kaipaava.
Helsingin kaupungin museot siirtyvät mahdolliseen uuteen museoon. Haataisen mukaan kaupungin kokoelmien kartuttaminen jatkuu entisellään niin rakentamisessa toteutuvan prosenttiperiaatteen mukaan kuin yksittäisten teosten hankinnassa.
Kotimaisen taiteen asema museohankkeessa on näköjään vähiten ja hatarimmin ajateltu asia. Helsingin iso G ei nimittäin amerikkalaisisäntien puheissa kartuta taidekokoelmaa, vaan toimii vaihtuvien näyttelyiden tilana.
Kuinka Helsingin taidekokoelmat sijoittuvat uuteen museoon? Kuinka niitä pidetään esillä? Miten toteutuu suomalaisen taiteen sisäinen vuoropuhelu, jos sananvalta on ylikansallinen?
Kansainvälisen suurmuseon visio on komea, mutta toistaiseksi jo suunnittelijoidenkin puheissa vain kaunis utopia.
Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen, nykyään Helsingissä asuva kuvataiteilija.
