EmediateAd
Kolumni

Korvaukseton nauttiminen on syvin unelma

29.5.2010 0:01
Sirpa Kähkönen

Aion perustaa oman puolueen jonka nimeksi tulee Suomen Metsärosmojen Liitto, SML. Liittoni perusperiaatteen mukaan kaikkien on annettava ilmaiseksi kaikille.

Liittoni on saanut innoituksensa nettipiratismista, jonka kannattajien mielestä luovan työn tulokset täytyy saada korvauksetta internetistä.

Metsärosmot kannattaa tätä periaatetta, mutta koska piraatit eivät ole kyllin radikaaleja, SML:llä on oma paikkansa kuluttamisen ravintoketjussa. Metsärosmojen liiton eilisessä perustamiskokouksessa annetun julkilausuman mukaan liitto vaatii kaikkia antamaan tuotteensa korvauksetta käyttöön. Näin vihdoin rahatalous tulee tiensä päähän ja pääsemme vaihdantatalouteen.

Vaihdamme verkossa pamfletin kattilaan ja mummovainaan keinutuolin uusimpaan hitti-iskelmään. Tällä tavoin epäaineelliset arvot pääsevät kunniaan ja jokaisen tuotteen, palvelun ja luovan työn tuloksen arvo on mitattavissa vaihdannan perusteella, tosiaikaisesti, 24/7.

Metsärosmot haluavat toisaalta kiinnittää huomiota piratismin logiikassa piilevään aukkoon. Nyky-yhteiskunnassa kaiken perusteluna on raha. Metsillä, marjamättäillä, mummoilla ja suomenkielisellä kulttuurilla ja tieteellä on elämisenoikeus vain jos niiden olemassaoloa voidaan perustella suorilla taloudellisilla arvoilla.

Kulttuuria saa olla, jos sen voidaan katsoa edistävän taloudellista kasvua. Metsää saa olla, jos pystyssä sojottavien puunrunkojen voidaan katsoa olevan terveysvaikutteisia ja siten vähentävän yhteiskunnallisten terveydenhoitopalvelujen kysyntää. Muuten - veks.

Yhdellä elämänalueella pitäisi kuitenkin vallita valtaisa kutsumustietoisuus. Kulttuurin tekijöiden, ns. luojien, tulisi antaa tuotoksensa yleiseen käyttöön puhtaasta antamisen ilosta. He eivät saisi mitata työnsä tuloksia minkään valtakunnan valuutassa.

Piraatit eivät ole esittäneet selkeitä perusteluja sille, miksi kuluttajilla on oikeus saada korvauksetta käyttöönsä juuri luovan työn tulokset. Rohmuntatalouden logiikka on puhdasta ahneuden logiikkaa. Samaa jota harjoitetaan kaikkialla siellä, missä oman huvin ja lompakonsuojelun nimissä ei piitata toisten työoloista eikä palkoista.

Suomalaisen kulttuurin viljelystä on tehty puolentoista vuosisadan verran. Se on ollut kylmään korpeen kylvämistä, niin kuin Minna Canth asian ilmaisi. Maaperää on jaksettu raivata tulevia sukupolvia ajatellen. Suurin osa kulttuurin tekijöistä ei ole Suomessa koskaan ansainnut valtavia summia. Markkinamme ovat pienet ja maamme on ollut köyhä. Mutta sivistyneistön kunnia-asiana on ollut käyttää rahaa kulttuuriin. Se on ollut kuin näkymätön mitali kulttuuri-ihmisen rinnassa: tuhlaan aineettomaan, siihen minulla on varaa.

Ilmeisesti tähän asenteeseen ei ole enää luottaminen. Nyt täytyy ottaa tilalle hikipaja-ajattelu. Luovan työn tekijöiden korkein päämäärä on tuottaa kulttuuria ilmaiseksi piraatille, jotta tälle jäisi enemmän rahaa johonkin muuhun. Mihin?

Metsärosmojen liitto vetäytyy lähiaikoina korpiseminaariin, jossa pohditaan keinoja laajentaa korvauksettomuusperiaatetta. Jos leffoja kerran pitää saada ilmaiseksi, miksei sitten mässyä, popcornia ja kokista.

Kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen kirjailija.

Kommentoi artikkelia