Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
03.10.2011 00:01
Kolumni
Kotitarvekalastajilta viedään intimiteettisuoja
Pekka Reinikka
Kirjoittajan kolumnit
Ensi huhtikuussa astuu voimaan osana meneillään olevaa kalastuslain kokonaisuudistusta säädös (K, jonka mukaan tavallinen vaikka vain yhdellä katiskalla kalastava kotitarvekalastajakin joutuu merkitsemään pyydyksensä normaalien pyydysmerkkien lisäksi myös nimellään ja yhteystiedoillaan.
Säädöksen perusteluna hallitus mainitsee: "Valvontatilanteessa tai muussa pyydyksen tai sen sijoitteluun liittyvässä kysymyksessä pystyttäisiin aina todentamaan helposti pyydyksen asettaja..."
Moinen nimettömyyden ja intimiteettisuojan vieminen menee mielestäni aika lailla överiksi pelkän valvonnan helppouden vuoksi. Jos käytännössä syntyy tarvetta saada tietää kenen "asettama" jokin pyydys on, niin pyydysmerkkien numeron avulla se selviää tarpeeksi helposti. Kyllä sen pitäisi riittää.
En ainakaan itse halua, että kuka tahansa voisi vain ohimennen todeta, että tuossa se Reinikka liottaa pyyntöjään. Vastaavaa olisi, jos parkkiautomaatin näkösälle asetettavaan kuittiin pitäisi merkitä "helposti todettavasti" auton parkkeeraajan henkilötiedot, nekin kun selviävät auton rekisterikilven perusteella.
Kapina moisesta turuilla ja toreilla nousisi. Olisi ehkä syytä nousta myös kalavesillä.
Tajusivatkohan kansanedustajat tarkkaan sitä, mitä tulivat päättäneeksi? Taisivat jotkut valvontaintoilijat saada ujutettua puumerkkinsä lakiin. Onkohan tasavallan tietosuojavaltuutettu tilanteesta tietoinen?
Kirjoitin viime kolumnissani (25.7.) joutsenista ja kaipasin tutkittua tietoa siitä, onko laulujoutsenten runsastumisella syy-yhteys metsähanhien alamäkeen.
Olin muutama viikko sitten mukana varsin arvovaltaisen joukon jatkeena kuulemassa ajankohtaista riista-asiaa. Tilaisuudessa alusti riistantutkijatohtori Arto Marjakangas Metsähallituksesta metsähanhen tulevaisuuden näköaloista. Hänelläkään ei ollut kerrottavana mitään tutkittua laulujoutsenten ja metsähanhien rinnakkaiselosta. Sitä selvittävä projekti on vasta aluillaan.
Rivien välistä olin kuitenkin kuulevinani hitusen "mutua". Marjakangas nimittäin tokaisi, että sille, joka onnistuu saamaan samaan kuvaan metsähanhen ja laulujoutsenpoikueen, on luvassa tyyris konjakkipullo.
Eräs pieni ainakin minulle uusi tiedonmurunen oli, että metsähanhen pesäpaikan valinnassa kaksi tärkeintä kriteeriä ovat, että lumi sulaa paikalta aikaisin ja että tulva ei yllä pesään.
Kesämökkimme pihapiirin laidalla kasvaa jo lähes pariin kymmeneen metriin yltävä erittäin solakka siperianpihta kuin mikäkin terävälatvainen kynttilä. Se tarvitsi kesällä puistometsänhoitajan erikoiskäsittelyä.
Se muutti nimittäin tapojaan ja alkoi haarautua peräti viitenä tasavahvana latvakasvaimena, pihdoilla kun on vanhetessaan taipumus monilatvaisuuteen. Moinen piti estää. Paras työkalu siihen oli pienoiskivääri!
Piekkarilla on kätevä piukauttaa liiat latvakasvaimet poikki. Muutama kuti ja huti turvalliseen suuntaan selkävedelle siihen hupeni, mutta nyt pihtamme on taas terävän yksilatvainen.
