| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Koululaisia ja valtiomiehiä
28.5.2009 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Snellmanin päivänä, 12.5., Kuopion Isänmaallinen Seura ja kaupungin lukiolaiset muistavat kaupungissa asunutta ja toiminutta valtiomiestä puhein ja tervehdyksin.
Tämä on kaunis ja perinteinen tapa. Snellman korosti sivistyksen merkitystä ja korosti, että suomen olisi noustava sivistyskieleksi, jotta kansallistajunta ja kansallishenki heräisivät maassamme.
Kun seisoin Snellmanin patsaalla Tuomiokirkkopuistossa toukokuisena aamuna, muistin, mistä olin puhunut edellisiltana opettajana toimivan ystäväni kanssa. Hän ilmaisi suuren huolensa koululaisten ruotsin kielen taidosta. Samasta asiasta ovat puhuneet myös yliopistojen kielikeskusten opettajat: yhä suurempi osa pakollisten ruotsin kielen kurssien opetusajasta menee kieliopin perusteiden pänttäämiseen. Yliopistoihin tulevien nuorten kielitaidossa on ruotsin kohdalla ammottava aukko.
Ruotsin kielen peruskoulu- ja lukio-opinnoista puhutaan yleisesti "pakkoruotsina". Noutopöytäajattelun yleistyminen näkyy myös suhteessa sivistykseen: valitaan itseä miellyttävät palat ja rakennetaan niistä omannäköinen kokonaisuus.
Mutta vanhanaikainen näkemys sivistyksestä, joka vertautuu arkkitehtuuriin, ei ole huono edelleenkään. Kokonaisvaltaisen ja laajan näkemyksen luominen vaatii aina myös ikävää pänttäämistä ja pitkäveteistä perustan luomista.
Suomi ei ollut Snellmanin aikaan puhdas kansallismielinen kokonaisuus vaan monesta rinnakkaisesta kulttuurista koostuva mosaiikki. Ruotsin kieli oli läsnä Kuopiossakin herrasväkien kautta: vielä omassa lapsuudessani kuulin kaikuja tuosta rinnakkainelon ajasta, kun isovanhempani opettivat minulle kyökkiruotsia. Hantuuki, nestuuki, vakstuuki olivat kaikki käyttökelpoisia sanoja.
Ennen itsenäisyyden aikaa monessa sisämaan kaupungissa puhuttiin kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja venäjää. Kielelliset kohtaamiset olivat jokapäiväisiä ja rikastavia. Savon kaupunkimurteiden ytimestä löytyy yhä venäjän ja ruotsin sanastoa.
Snellmanin aikaansaannoksista suurin, suomen kielen kohoaminen viralliseksi sivistyskieleksi, on paradoksaalisesti heikentänyt sivistyneistön tietoisuutta siitä, että vain kielten runsaudessa viihtyy todellinen ymmärrys ja kyky kohdata useita erilaisia kulttuureja.
Kun katselin virkeitä ja raikkaita koululaisia toukokuisena aamuna valtiomiehen patsaalla, mieleni teki huudahtaa: ahmikaa kieliä! Ruotsin kieli on mureaa ja terveellistä kuin näkkileipä! Kyllä terveen nuoren aivoihin mahtuu monta kieltä rinnakkain.
Miksi pitäisi, kysyy moni. Vaikkapa siksi, että suomenkielisellä koululaisella on oikeus hankkia sivistyksensä omalla kielellään. Vastavuoroisesti hänellä on velvollisuus kannatella koko maan kulttuuria omalla panoksellaan. Myös ruotsinkielistä kulttuuria, johon hän on osallinen historiansa kautta.
Kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen kirjailija.
