Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
24.01.2011 00:01
Kolumni
Kuha nostaa muunkin kotimaisen kalan arvoonsa?
Seppo Kononen
Kirjoittajan kolumnit
Milloin söitte viimeksi rauskua tai kissakalaa? Milloin tilasitte viimeksi ravintolassa pääruuaksi merikrottia tai merianturaa? Milloin olette saaneet maistaa viimeksi ruijanpallasta?
Maailman luonnonsäätiö WWF on laatinut oman ehdotuksensa, mitä suomalaisten kalapöydässä pitäisi olla ja mitä ei. Vältettävien lautaselle sijoitettuja merikaloja on ollut helppo välttää tätäkin ennen, koska ainakaan maakunnissa niitä ei ole ollut järin tarjolla.
Merianturaa on tuolloin tällöin tarjolla joissain kuopiolaisissa gourmet-ravintoloissa, ja sitä on syöty, jos joku toinen on maksanut laskun. Savustettu ruijanpallas oli joskus suurta herkkua ihan tavallisissa maalaiskaupoissa. Nyt sitä ei ole nähtävissä enää vuosikausiin.
Suomalaisten kalamieltymykset eivät ole pysyviä.
Monet meistä muistavat vielä hyvin ajan, jolloin maan suosituin ruokakala oli pakastettu norjalainen sei. Tällä neliskanttiseksi litistetyllä merikalalla ruokittiin perheet, työläiset, koulut ja päiväkodit halvalla ja ilman sitä vaaraa, että olisi jäänyt ruoto kurkkuun.
Nyt pakasteseiti on niin harvinaista, että se kai pitäisi luokitella harvinaisten perinneruokien joukkoon.
Kotimainen kirjolohi oli valttia pakastesein jälkeen. Nykyään yhä useampi valitsee kotimaisen kirjolohen sijasta norjalaisen tuontilohen, kun sen saa jonkun sentin halvemmalla. Kotimaisen kalan puolesta on kampanjoitu, mutta kauniista puheista huolimatta se on yhä alennustilassa.
Jonkinlaista toivoa suhtautumisen muuttumisesta antaa nyt kuitenkin kuhakantojen vankka elpyminen. Omista vesistä pyydetty kuha on nimittäin jostain kumman syystä pysynyt suomalaisten mielestä arvokalana, vaikka yleisimmät kotimaiset kalat leimataan julkisuudessa yleensä roskakalaksi.
Kai kuha saa kiittää maineestaan marsalkka Mannerheimia, jonka ruokamakua pidettiin hienostuneena ja joka näki mielellään myös kuhan lautasellaan. Mutta jos kuha nousi maineeseen marskin ansiosta, niin toisaalta hauki on kärsinyt sitten sitäkin enemmän saman sotaherran makumieltymysten mukaan.
Kansanuskomuksen mukaan Mannerheimille hauki oli muka samanlainen väheksyttävä "jäkhäkoira", joksi lohikalaan tottuneet lappilaiset ovat haukea nimittäneet.
Hauki on kuitenkin kala. Joulun suurimpia herkkuja oli kuivatusta kapahauesta valmistettu lipeäkala, jota riistaveteläiset perinteenvaalijat olivat laitelleet. Hyväähän se on turskakin valkokastikkeen kanssa, mutta mautonta on norjalainen livekala savolaisen hauen rinnalla.
Kylmäsavustettu kirjolohi on mellevätä evästä leivän päällä. Kylmäsavustettua haukea ovat turhan harvat päässeet vielä maistamaan. Hauessa on sekin hyvä puoli, etteivät suupielet jää rasvaisiksi.
Lapissa valitetaan, miten Lokan, Porttipahtaan ja Kitisen altaat täyttyvät särjellä ja muulla "roskakalalla". Satakuntalaiset ovat huolissaan, miten roskakalaksi luokitellut lahnat lisääntyvät Raumanmerellä ja vievät elintilaa paremmilta.
Sanon taas kerran, että roskakalaa ei ole. Ei ole särjestä tehtyä patakukkoa helpompaa, halvempaa tai maukkaampaa evästä. Tai parikiloinen uuni- ja savulahna; tuskin tässä jaksaa odottaa kevään kutuaikaa.
Terveysvalistajien suositus on kolme kala-ateriaa viikossa. Parempaa ja halvempaa henkivakuutusta ei ole, kun tyytyy kotimaiseen roskakalaan.
