Kolumni
Kuin koira veräjästä
Jukka Patrakka
Kirjoittajan kolumnit
Timo Kietäväinen on ennenkin verrannut kansanedustajia kiekkoampujiin, mutta nyt sävy on entistä turhautuneempi.
Arvokeskustelua veronmaksajien rahoilla järjestetyistä palveluista yritetään aika ajoin laihalla menestyksellä.
Testipallona Kuntaliitto on käyttänyt päivähoitoedun pientä supistusta. Ministeri ampui ajatuksen heti alas. Samaan strategiaan turvautuvat kansanedustajatkin.
Syy on päivänselvä. Kuka rohkenee viedä etuisuuksia pois äänestäjiltä? Tuollainen edustaja vaihdetaan seuraavissa vaaleissa sellaiseen, joka lupaa vain hyvää ja pitää siinä sanansa.
Vähemmän tärkeiden palvelujen etsimisessä kyynistyneet virkamiehet huokaavat, että ei poliitikko uskalla ottaa tikkaria äänestäjän suusta.
Harva taputtelee sellaisen olalle, joka puhuu karsimisesta julkisesti. Kunnissa joudutaan nyt etsimään säästöjä, mutta käsiä sitovat kansanedustajien säätämät tehtävät.
Kansanedustaja on usein valtuustoryhmänsä vetäjä kotikunnassaan. Siellä hän näkee konkreettisesti, miten vaikea on saada rahat riittämään eduskunnan päättämiin velvoitteisiin.
Uskooko eduskunta, että kunnat pystyvät järjestämään riittävän hyvin asukkaidensa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut lähivuosina?
Vai vältelläänkö kiusallisia päätöksiä? Silloin poliitikot pääsevät liian vähällä. Kuin koira veräjästä.
Säästöjen hakeminen ei varsinkaan populisteja sytytä.
On kohtuutonta työntää priorisointikeskustelua - likaisen työn tekemistä - kansalaisten vastuulle, koska viranhaltijat ja päättäjät hahmottavat kokonaisuuden paremmin. Heille se vastuu kuuluu.
Sieltä täältä juustohöylääminen laskee jatkossa palvelujen laatua. Terveyspalveluissa se tarkoittaa sitä, että hyväosaisten ohella myös päättäjät alkavat käyttää yhä enemmän muita kuin kunnallisia palveluja.
Muistavatko he silloin huolehtia myös kansalaisten hyvinvoinnista?
Kirjoittaja on Savon Sanomien kaupunkitoimittaja.





