Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
07.10.2011 00:01
Kolumni
Kunnon riita on parempi kuin hiljaisuus
Kristiina Kouros
Kirjoittajan kolumnit
Omien lasten riita tuli mieleen, kun seurasin YK:n yleiskokousta toissa viikolla New Yorkissa. Kokouksesta ulos käveleminen, kun puhujan viesti ei miellytä, ei ole käytöstä, jota odotamme YK:n jäsenvaltioilta!
Jo kymmenen vuotta sitten Yhdysvallat ja Israel marssivat ulos YK:n järjestämästä rasismin vastaisesta maailmankonferenssista Durbanissa. Syynä oli aiheesta annettavan YK julistuksen luonnosteksti ja YK:n virallisen prosessin rinnalla pidetty kansalaisjärjestöjen foorumi.
Luonnostekstissä valtioista vain Israelia moitittiin nimeltä sen harjoittamasta, tiettyä kansanryhmää sortavasta politiikasta. Foorumissa lietsottiin heidän mukaansa vimmaisesti antisemitismiä.
Julistustekstin viittaus Israeliin poistettiin, mutta ulosmarssijat eivät palanneet neuvottelupöytään.
Olin paikalla Durbanissa vuonna 2011. Kiertelin vuoroin valtioiden välisiä neuvotteluja ja kansalaisjärjestöfoorumia. Oma havaintoni esillä olleista aiheista näkyvyysjärjestyksessä oli seuraava: Intian kastittomat, transatlanttisen orjakaupan jälkeläiset, Tiibetin kysymys ja kyllä, neljänneksi Palestiina.
En tunnista tuosta tilanteesta annettuja kuvauksia, joita hallitsee väite koko tapahtumaa leimaavasta vimmaisesta antisemitismistä. Palestiinalaisten toisen kansannousun alusta oli kulunut vasta vuosi.
Tunteet toki kävivät siis kuumina, etenkin kun sekä Ariel Sharon että Yasser Arafat olivat osallistumassa kokoukseen. Ensimmäisen provokatiivinen vierailu temppelivuorelle ei ollut unohtunut.
Durbanista saatiin kuitenkin ulos tasapuolinen ja tärkeä julistus. Kahta valtiota lukuun ottamatta maailma tuomitsi rasismin, rotusyrjinnän, muukalaispelon ja muun vastaavan suvaitsemattomuuden ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa!
Ulosmarssijat ovat sittemmin saaneet seuraa kahdestatoista pääosin niin kutsutusta länsi-valtiosta. Yhdessä he yrittävät osoittaa, että tämä kyseinen YK prosessi heidän mielestään niin sanotusti haisee. Eikä se ole edes ainoa YK-prosessi tai -keskustelu, jolle tietyt valtion kääntävät selkänsä.
Samaisena päivänä Durbanin seurantakokouksen kanssa USA, EU ja joukko muita marssi ulos yleiskokoussalista, kun Iranin presidentti Ahmadinejad puhui.
Diplomaattinen ulosmarssi on kestämätön tapa reagoida asioihin, joista ei pidä tai joihin haluaa muutosta. Kyllä jokaisen valtion kantin pitää puhetta kestää joka ainoa puhe ainokaisessa globaalissa yhteistyöelimessämme, joka meillä on. Jos ei kantti kestä puhetta, niin mitä toivoa maailmalla voi olla rauhasta?
Jos ei puhe miellytä, niin se pitää sanoa ääneen. Lapsetkin tietävät tämän. Siksi omien kullannuppujen riidat tulivat mieleen - ja tällä kertaa niitä oikein kaipasin. Lapset osaavat sen, minkä diplomaatit ovat kadottaneet: ilmaista omat näkemyksensä reilusti, vaikka sitten huutamalla, mutta periksi ei anneta.
Onneksi 193 valtiota pysyi salissa ja piti toissaviikolla rasismia erittäin vakavana uhkana ihmiskunnalle. Yhdessä heidän äänensä muodostaa viestin, jota ulosmarssijoiden kannattaa kuunnella. Toivottavasti he palaavat pian saliin riitelemään.
Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.
