Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
04.02.2011 00:01
Kolumni
Kuolleet omenapuut ja tohtori Ostrovin resepti
Sirpa Kähkönen
Kirjoittajan kolumnit
Kinokset ovat niin korkeita, että jänikset ovat kalunneet kirsikkapuitten yläoksatkin paljaiksi. Vain mustaviinimarjapensaat ovat säästyneet rusakoiden öisiltä järsintäorgioilta.
Kun omenapuiden ihottomat oksat huojuvat helmikuun viimassa, mielen valtaa apeus.
Silloin tietää, miksi Tshehovin henkilöt huokaavat.
Meidän ei ole lupa tuntea onnea, he pohtivat; kaikki kaunis toteutuu ehkä sadan vuoden kuluttua. Siihen saakka on vain tehtävä työtä.
Tshehovin kiehtovin henkilöhahmo, Vanja-enon tohtori Ostrov, haluaa suojella ja istuttaa metsiä, koska niiden kautta kauneus leviää maailmaan.
Ostrov tahtoo hyvää mutta on keski-ikäinen eikä enää aivan jaksa uskoa unelmaansa.
Hän juopottelee ja filosofoi puolivillaisesti suurimman osan valveillaoloajastaan. Ostrov on veltostunut, ristiriitainen ja sisältä kaunis ihminen.
Tshehovin kaikkien näytelmien ja novellien alatekstinä kulkee aavistus aikojen vääjäämättömästä muuttumisesta - ja me hänen lukijansa tiedämme, mihin kehitys johti koko Euroopan 1900-luvulla.
Yhtäältä teollistumisen tuottamaan ennennäkemättömään vaurauteen ja toisaalta sotaan, kurjuuteen ja totaaliseen tuhoon.
Yle Teemalla esitettävä Maailmansodan kurimuksessa -dokumenttisarja näyttää konkreettisesti yhden noista kehityskuluista.
Toisen maailmansodan kuvien joukossa tärkeiksi nousevat yllättäen hätääntyneet eläimet: räjähdyksiä pakoon laukkaava koira, emonsa perässä piiloon taapertavat ankanpoikaset, kuollutta emäänsä valittava vasikka.
Ja puut: Ardennien sankka metsä, joka ryskyy nurin panssarivaunujen telaketjujen alla.
Olen Kuopio-sarjaa kirjoittaessani paljon pohtinut sitä, kenen fantasia ja toive sota mahtaa olla. Onko sota ratkaisu juuri tshehovilaiseen ennui'hin; syvään ikävystymiseen ja tulevien myllerrysten kaihoisaan ounasteluun.
Sota lupaa aina totaalista muutosta - uurastuksen sijasta pelkkää puhdistavaa tulta.
Sotaa on tärkeää pohtia, kun nuorukaiset vyöryvät iskulauseineen kaduille.
Sodan mahdollisuus on syytä pitää mielessä, kun joku lupaa helppoja ratkaisuja ja ryhtyy äänitorveksi vihalle.
Rauha syntyy juurikin tohtori Ostrovin vajavaisilla keinoilla: ostamalla pala maata ja istuttamalla siihen metsää. Uskomalla, ehkä turhaan, että sadan vuoden päästä maan peittää humiseva, vihreä vaippa.
Jänikset syövät omenapuut talvisin. Me emme joka päivä jaksa uskoa hyvään itsessämme ja maailmassa.
Mutta silti me voimme tehdä niin kuin Tshehovin henkilöt: tehdä työmme, nähdä unia tulevasta ja puhua unistamme.
