Kuopiolaiset ovat tahdittaneet liigaa alkupotkuista lähtien, mutta Kehä kolmosen eteläpuolella pidetään sarjataulukkoa, jossa KalPaa ei ole tavallaan olemassakaan.
Ikään kuin kuopiolaiset olisivat jonkinlainen maaseudun ufo; illuusio tai harrypottermainen tylypahka, jota ei ole oikeasti olemassakaan.
Esimerkiksi perjantain kierroksen jälkeen Ylen Urheiluruutu ei edes maininnut, että KalPa johtaa liigaa ennennäkemättömällä marginaalilla.
Maikkarin Tulosruutu teki poikkeuksen: vieraili SaiPa-KalPa-pelissä Lappeenrannassa, keskittyi hännillä kamppailevaan kotijoukkueeseen, mutta muisti sentään mainita lähetyksen lopussa, että KalPa Kuopiosta johtaa sarjaa kahdellatoista pisteellä.
Mutta kuulkaa nyt hyvä etelän kiekkoväki; Kuopio ja KalPa ovat oikeasti olemassa.
Mutta tämä on syytä muistaa kuopiolaistenkin: kausi on pahasti kesken, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.
Kevät tulee aikanaan. Ja sen mukana mitataan lopputuleman taso, jolla kuopiolaisten kautta tullaan historiankirjoituksessa arvottamaan.
Alkukauden perusteella rima on - ja tulee ollakin - mestaruuskorkeudella. Minkä muun todennäköisimmälle runkosarjan voittajalle edes pitäisi riittää.
Ei minkään muun; vaikka lajikoodistoon sisään kirjoitettu jargon toista sanookin. Kiekkopiirin sisäisessä epistolassa oman joukkueen vähättely on taiteenlaji.
Voin vain kuvitella, mitä Kuopiossa erittäin hyvää työtä tehnyt nykyinen TPS-luotsi Pekka Virta ajatteli, kun joukkueen profiilipelaaja Ville Vahalahti loihe lausumaan yhden hyvin menneen ottelun jälkeen, että ilmassa on parin kauden takaisen mestaruusjoukkueen merkkejä.
Se ei ehkä ollut kuolemansuudelma Kanada-maljalle, mutta jotain sinne päin kuitenkin.
Ei hyvä, noin Virran maailmankatsannon jollain tapaa tuntien.
Entäpä edelleen tämä meidän KalPa?
Lujaa menee ja antaa mennä. On mennyt joskus huonomminkin.
Olen kirjoittanut seurasta kaudesta 1989-90 lähtien. Matkaan mahtuu ylä- ja alamäkiä, mutta ennen kaikkea ikiaikaista kädenvääntämistä seurajohdon kanssa siitä, mikä on median ja mikä organisaation rooli.
Silloin haukutaan, kun karavaani ei kulje. Ja silloin kehutaan, kun karavaani kulkee.
Nyt KalPalla menee lujaa ja hyvä niin. Nautitaan.
Ihan meistä jokainen.
KalPa ansaitsee alkukaudesta jokatapauksessa kaikki superlatiivinsa.
Nuori päävalmentaja Tuomas Tuokkola on pelikirjoittanut epäilevät tuomaat häpeään.
Aivan samalla tapaa Kimmo Kapasen kaksoisroolia toimitusjohtajana ja urheilutoimenjohtajana epäiltiin aikansa. Senkin suhteen ennen on ennen ja nyt on nyt.
Kimmo Kapanen on tehnyt loistavaa työtä. Upean alkukauden ja Karjala-turnauksen pelannut Matti Kuparinen teki kuopiolaisten kanssa jatkosopimuksen. Yksi liigan laituriliidereistä - Sakari Salminen - tuli perässä.
Ja eiköhän se Vuorelan oma poika Tuomas Kiiskinenkin vielä kotikulmilleen jää.
Entäpä äärimmäisellä tavalla työlleen antautuneet apuvalmentajat Ari-Pekka Siekkinen ja Jari Laukkanen? KalPan organisaatiossa näemmä tiedetään, mitä tehdään.
