| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Laske Palanderin Kalle, laske! Lue penkkiurheiluhullu, lue!
14.4.2008 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Kalle Palanderin tapoihin ei kuulu jättää ketään kylmäksi. Kun 30-vuotiaasta suomalaisurheilijasta tehdään elämänkerta, niin harvoin siihen löytyy niin paljon tapahtumia, että se oikeasti kannattaa tehdä, tai ainakaan lukea.
Palanderin tapauksessa kirjan kirjoittaminen miehen 30 vuotta kestäneestä elämäntaipaleesta todella kannattaa. Sen verran tuhtia tavaraa Tapio Nurmisen kirjoittama Kalle Palander - Jyrkimmät rinteet pitää sisällään.
Välillä kansien välistä tulee paljastuksia torniolaislähtöisen myöhemmin monacolaistuneen alppihiihtäjän elämästä sitä tahtia, että lukija toivoisi tietävänsä miehestä jo vähemmän.
Kirjaa lukiessa ei voi välttyä yhdeltä kysymykseltä: Miksi Palander haluaa paljastaa itsestään, elämästään ja läheisistään näin paljon?
Onko välillä lukijan totaalisesti jysäyttävillä tiedoilla haluttu varmistaa, että elämänkerrasta tulee todellinen myyntimenestys? Vai haluaako Palander puhdistaa pöydän häntä koskevilta huhuilta lopullisesti?
Jyrkimmät rinteet ei ole perinteinen urheilijasta kirjoitettu elämänkerta.
Se on toki paljon sitäkin, kun urheilukisoista ja harjoittelusta, tähtihetkistä ja vastoinkäymisistä kerrotaan varsin seikkaperäisesti.
Itse urheilusta elävänä tämä Palanderin kisakokemusten yksityiskohtainen kertaaminen välillä puuduttaa ja kirjan loppu jäi harmittamaan.
Tarinan jännitys katkeaa, kun kuvailu viimeisessä luvussa menee turhan laveaksi. Viime lokakuun tapahtumat näin pitkästä esitettyinä syö kyllä teoksen lopullisen kliimaksin.
Huipennuksen, jota tarjoillaan paljon aiemmin ja monessa eri kohtaa.
Palanderin kirja rävähti julkisuuteen täysin odottamatta.
Yht'äkkiä sähköiset mediat vain rummuttivat miehen rattijuopumustuomiosta, päivistä monacolaisvankilassa ja alpinistin laajasta heilaverkostosta, kun mies ei ihastumiselleen minkään voi.
Voi sanoa, että huippuveto saada kirjalle myyntiä, kun sinne on ihan oikeasti säästetty jotain, jota emme vielä Palanderista tiedä.
Mutta on Nurmisen kirjoittama elämänkerta muutakin kuin kovaa myyntiä tavoitteleva tuotos. Sitä on pakko kuvailla hyväksi, sen verran tehokkaasti kirja imi mukaansa, eikä siitä malttanut luopua ennen kuin viimeinen piste oli saavutettu.
Palanderin elämänkerrassa muistetaan muistuttaa välillä ärsytykseen asti sitä, millaisessa asemassa laji kotimaisessa hiihtoliitossa on ollut ja millainen laji se maailmalla on aina ollut.
"Suomessa vain harvat ymmärtävät ja suostuvat myöntämään, että pieni maa on tehnyt merkittävän aluevaltauksen kansainvälisessä urheilubisneksessä. Alppihiihto on maailman suurin ja suosituin hiihtolaji, jossa liikutellaan suuria rahasummia; ei niin huikeita kuin jääkiekossa, jalkapallossa, autourheilussa tai tenniksessä, mutta sarjan on sama. Maastohiihtäjät, suomalaisten ikiaikaiset sankarit, ovat liiketoimintamielessä piirikunnallisen tason puurtajia."
Onneksi 366-sivuinen teos tarjoaa muitakin kuin ärsytyksen tunteita. Se koskettaa ihan oikeasti.
Se koskettaa melkein liikutukseen asti erityisesti niinä hetkinä, kun kuvaillaan Kallen ja hänen isänsä välistä hankalaa ja armotonta valmennussuhdetta, jossa valmentajaisä puristaa menestyksen edessä pojastaan sananmukaisesti kaiken tehon ulos.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.
