Kolumni

Lihakunnassa sopu on teurastettu turhan hätäisesti

14.5.2008 0:01 Vesa Kärkkäinen

Lihakunnan kapinaliike on kiihdyttänyt hurjaan vauhtiin. Tuottajahintojen surkeaan kehitykseen tympääntyneet lihantuottajat ovat päättäneet, että luottamushenkilöitä vaihtamalla tahti muuttuu.

Lihasta saadaan parempi hinta, kun vain tarpeeksi kovasti tahdotaan. Kaupan kovaa kilpailua ei kannata pelätä, vaan pitää sanoa, että hintojen on noustava.

Elämä on tahtomista, on joku viisas sanonut. Saa nähdä, onko se liha-alallakin pelkästään sitä. Jos tuottajat torjuvat tahtomalla maailmanmarkkinoiden kurjan hintasyklin ja nostavat hintoja, nostan hattua.

Niin kovasti pohjoispohjalaiset tahtoivat, että saivat osan hallintoneuvostosta vaihdettua. Puheenjohtaja Ahti-Pekka Vornasta ei uskaltanut kukaan syyttää nimeltä mainiten huonoista hinnoista.

Ainoa, joka tohti tiistaina siihen suuntaan edes vihjata, oli Heikki Isopahkala, parintuhannen naudan navettaa pyörittävän Bullstop Oy:n perustaja Kalajoelta. Isopahkala ei vain ole Lihakunnan eikä Atrian hallinnossa mukana.

Maanantain kokouksessa romuttui alueellinen ajattelu. Savolaiset eivät saaneet päättää edustajistaan itse, vaan muut päättivät heidän puolestaan. Miten pitkälle tuollainen pelisääntöjen, konsensuksen ja sovun teurastus Lihakuntaa ja Atriaa kantaa, jää nähtäväksi.

Sinänsä Isopahkalan mainitsema ajatus siitä, että kaupalle ei pidä antaa periksi, on kaunis ja lihantuottajien mieliä hivelevä. Johtaako se johonkin, vai käykö kuitenkin niin, että tuottajille raapaistaan kohta kivijalasta lihatiliä? Lyhyen tähtäimen hyöty olisi pitkän tähtäimen haitta.

Sijoittajien näkökulmasta kysymys kivijalan syömisestä on aiheellinen. Isäntiä voidaan epäillä myös peitetystä osingonjaosta. Pörssiyhtiön omistajilla ei luulisi olevan vara leikkiä niin isolla asialla kuin luottamus. Sellaisesta leikistä on osittain kyse.

Kun Lihakunnan omistajat riitelevät keskenään, Atrian sisällä valtaa ottavat eteläpohjalaiset, joiden omistamassa Itikassa ei ole vastaavia kiistoja.

Muutamilla isännillä on ollut viime viikkoina sellainen käsitys, että Atrialla olisi ollut vara maksaa enemmän lihasta viime vuonna.

He ovat tavallaan oikeassa: Svenska Snabbmatin myynnistä saatu voitto toi satunnaisia tuottoja, joita ei jaettu lihantuottajille. Siinä olisi ollut kivijalkaa nakerrettavaksi.

Kommentoi artikkelia