Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
27.06.2008 00:01
Kolumni
Linjatuomari on puusilmä ja muita tärkeitä huomioita
Hanna Houtsonen
Kirjoittajan kolumnit
Pelottavasti loppuaan lähenevät kisat ovat kirvoittaneet lähimpien tuttujeni huulilta monenlaisia mielipiteitä. Perinteisin niistä on varmaan näkemys naisten ja jalkapallon toimimattomasta yhtälöstä. "Naiset eivät ymmärrä jalkapalloa. Naiset katsovat jalkapalloa vain komeiden miesten takia." Muistan kyllä itsekin pikkusiskoni hurahtaneen portugalilais-Ronaldoon jo vuosia ennen miehen menestystä. Pohtia saattaa olivatko kyseessä siskoni taianomaiset scouttikyvyt vai sen älyttömän hyvännäköisen ja uuden pelurin vetovoima. Mutta kuka sitten katsoo jalkapalloa oikeista syistä?
Poikaystävät arvostavat kykyä ylipäätään katsoa jalkapalloa yhdessä. Nykyään niin kovasti hehkutetun yhteisen laatuajan löytyminen ei ole sohvan ja television yhdistelmää kauempana. Vastapainoksi poikaystävä lupautuu ekalla puoliskolla hieromaan hartioita.
Äitien mielestä EM-peleissä kaunista ovat olleet isojen miesten isojen tunneskaalojen käsin kosketeltavuus. Italiaanojen tippuessa tiputeltiin kentällä karvaita tappion kyyneliä ja äidin mielestä tämä oli jalkapalloa parhaimmillaan. Todellista tunteiden taistoa ja dramatiikkaa!
Tosifanien kisakausi on saattanut olla vieläkin dramaattisempi. Sveitsin katuja tallanneiden jalkapallo-uskovien joukossa on todennäköisesti muutama, joka antaisi henkensä kannattamansa maan ja joukkueen puolesta. Muutama putkareissu ja turpaanveto eivät varmastikaan ole kisahumua huonontaneet vaan oikeastaan päinvastoin. Ehkä nämä tosifanit tuntevat tehneensä hyvin vasta muutaman provokatiivisen tempauksen jälkeen.
Tunteita ja kiihkoa ei silmämääräisesti puutu myöskään kisakatsomoista stadionien piippuhyllyiltä. Vaimot, äidit, tyttöystävät ja kaveriporukat maan miesten säestyksellä toivovat valituilleen suotuisia pelikelejä ja jalkapallojumalien lempeää hyväksyntää. Kaveriporukan mielestä neljännen erotuomarin ärsyttävä tapa seistä metri liian lähellä sivurajan kalkkiviivaa ansaitsee haukkuineen vähintään 15 minuuttia peliajasta. Tyttöystävän tehtäväksi jää pelätä yksi vastaan yksi-tilanteiden seurauksia ja kuvata omaa kultaa digipokkarilla. Onhan niitä maajoukkuekuvia sitten mukava näyttää lapsenlapsille joskus vuosien päästä.
Jalkapallouskovaisuuden eri tasot heijastuvat monin eri tavoin. Jos puhelimessa kerrot meneillään olevasta ottelusta töissä olevalle tuttavallesi ja tämä iskee sinulle luurin korvaan, ei teko ole välttämättä kovinkaan henkilökohtainen. Töissä jumittava keskustelun osapuoli ei vain tahdo pilata yövuoron jälkeen odottavan tv-nauhoitteen jännitystä lopputuloksineen ja tilanteineen.
Missähän lienee piileekään jalkapallon oikein seuraamisen salaisuus? Paitsioissa, törkeissä filmauksissa vai brändättyjen megatähtien bongaamisen ihanuudessa? Päätuomarin idioottimaisuuden pohdinta, linjamiehen puusilmä ja oman suosikkipakin kohdalle sattunut huono päivä ansaitsevat mielestäni oman huomionsa. Jos viikko menee pilalle pelin näkemättä jättämisen takia, älä jätä sitä näkemättä. Jalkapallo vaatii uhrauksia.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimituksen kesätoimittaja.
