| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Lue, näe ja koe
7.2.2010 00:01
Kirjailija E. L. Doctorow'n mukaan kirjoittaminen on sosiaalisesti hyväksyttävä skitsofrenian muoto. Kirjoittamalla voi luoda mitä mielikuvituksellisimpia visioita tuntemattomista maailmoista, ihmeellisistä tapahtumista ja uskomattomista olennoista, joille ei löydy lähimainkaan vastinetta tuntemastamme maailmasta.
Kirjailija tarvitsee suunnattoman määrän mielikuvitusta luodakseen näitä mielikuvia. Lisäksi hänen täytyy osata esittää asiansa varmasti vakuuttaakseen lukijansa lentävien saarten, utopististen yhteiskuntajärjestelmien ja kahdeksanjalkaisten koirien olemassaolosta.
Kirjailijan kyky ammentaa lähdeaineistoa alitajuntansa sopukoista on ihailtavaa ja samalla erittäin jännittävää.
Mielikuvitus ja luovuus eivät kuitenkaan ole ainoastaan kirjailijan vaatimuslistalla. Myös lukija tarvitsee näitä ominaisuuksia matkalippunsa lunastaakseen. Fiktiivisen kertomuksen erikoiseen maailmaan ja tapahtumiin eläytyminen vaatii taitoa nähdä kuvitteelliset asiat ja tapahtumat elävinä ja todellisina.
Fiktiiviseen kirjallisuuteen uppoutuminen on mitä parhainta ajanvietettä. Tylsyyden voi aina taltuttaa tarttumalla kirjaan! Kirjoihin syventyminen voi tosin ulkopuolisen silmin vaikuttaa varsin epätasapainoiselta. Kirjan parissa itkeminen ja nauraminen, hahmoihin ihastuminen ja vihastuminen tai tapahtumien jyrkkä kritisointi eivät aina vaikuta järkevän ihmisen toiminnalta.
Tunnekuohut ovat kuitenkin todisteita siitä, kuinka syvälle sisäänsä tarina on lukijansa imaissut. Fiktiivinen todellisuus tulee lähelle hämärtäen rajat toden ja mielikuvituksen välillä. Aikamatkat menneisyyteen ja tulevaisuuteen, matkustelu ympäri maailman ja aivan uusien ideologioiden löytäminen ovat arkipäivää kirjallisuuden suurkuluttajille.
Toki lukemisella on varjopuolensakin. Lukijan mielikuvituksen laukatessa maksiminopeudella on hahmoihin liian helppo kiintyä. Kirjan alussa heihin tutustuu, keskivaiheilla heistä joko pitää tai ei pidä, lopussa heidät hyvästelee haikeana. Äärimmäistä apeutta aiheuttaa lempihahmon kuolema.
Parhaimmillaan kirjallisuus kuitenkin tarjoaa valtavan määrän hyvää. Kirjallisuudesta voi ammentaa uusia ajatuksia, joita pohdiskellessaan voi tulla hieman eilistä avarakatseisemmaksi. Fiktiivisiin hahmoihin tutustuminen on helppoa, ja heidät voi tavata aina, kun haluaa. Kuolleetkin voi herättää henkiin aloittamalla kirjan alusta.
Pakotie tylsästä arkitodellisuudesta lepää kirjan kansien välissä. Mikä olisikaan parempi tapa karkottaa kevään koulustressi kuin ottaa lomaa ja matkustaa aivan toiseen maailmaan?
Kirjoittaja on Savon Sanomien nuorisoraatilainen.
