| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Lumettomuudesta on eränkävijälle sekä hyötyä että haittaa
21.1.2008 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Oli jo toinen perättäinen vähäluminen tai oikeastaan lähes lumeton alkutalvi. Lumettomuudesta on riistarintamalla omat hyötynsä ja haittansa.
Metsästyskoirakokeiden järjestäjille on lauhoista säistä ja vähälumisesta syksystä ollut omat hyvät puolensa. Monina vanhojen aikojen syksyinä jo marraskuussa on ollut lunta koirien kahlata enemmän kuin jaloissa on pituutta riittänyt. Kun vielä päälle on rapsahtanut leikkaava jääkuori, niin eipä halleja ole ollut metsään laittamista.
Hirvikoirat ovat eräänlaisia pätkätyöläisiä. Harjoituskausi alkaa elokuun kahdeskymmenes ja syyskuun viimeisenä lauantaina päästään tositoimiin jahdin merkeissä. Kun metsästys- ja harjoittelukausi päättyy vuoden loppuun, niin hirvenhaukkujien vuotuinen työrupeama jää reilun neljän kuukauden mittaiseksi.
Metsästyskauden edetessä lopuilleen ovat loppuvuodesta hirvikoirat laiskoillakin isännillä päässeet joltiseen kuntoon. Hyvien haukkujen innoittamina mieli palaa hakemaan jahtikaverille virallista näyttöä hirvenhaukkukokeista. Entäpä jos vaikka saisi käyttövalion arvon?
Alkutalven vähäinen lumipeite teki metsässä liikkumisen helpoksi. Lumesta oli myös hyötyä, sillä lyhyen päivän aikaan koehirvien tuli löytyä nopsaan, jos haluttiin haukuttaa korkeisiin pisteisiin oikeuttava tulos. Taitava maasto-opas paikallisti hirvet lumijälkien perusteella jo koetta edeltävänä päivänä.
Ongelmia tuli aivan vuoden lopulla järjestetyissä haukkukokeissa. Pois sulanut lumi hävitti kopukoiden jäljet ja hirvien paikallistaminen jäi osittain arvailujen varaan.
Monilta koirilta jäi hirvet löytämättä, ne olivat vaihtaneet maisemaa hyvän sään aikaan jälkiä sulaan maahan jättämättä tai jälkien tekijät oli ammuttu vähäisiksi.
Hyvät ajokelit ovat olleet myös jäniksen juoksuttajilla, ajokoirilla. Eipä ole ollut liiasta lumesta kiusaa, eikä ole paukkupakkaset haitanneet. Harvoin vielä tammikuun ajokokeissa ajetaan sulan maan tuloksia.
Entäpä mikä on jänistilanne? Tiedot kentältä kertovat tyhjiöistä, alueellisesti ristiturvat ovat uhkaavasti harventuneet.
Onneksi näin ei ole kaikkialla. Jossakin pupuja riittää entiseen malliin. Saa nähdä,miten on keväällä, kunhan ruokimme niillä talven yli kaikki tupsukorvat.
Joulukuun alussa ilvesjahdin aloittaneet pääsivät metsälle hyvissä olosuhteissa. Lunta oli jälkihavaintoihin sopivasti ja liikkuminen maastossa helppoa. Vielä päällekkäin ajoittunut hirvenmetsästys sai monet seurueet lykkäämään jahdin alkua myöhäisemmäksi.
Mutta kuinkas kävikään? Lumet sulivat pois, ja tupsukorvien jahti ilman jälkihavaintoja on mahdotonta. Toki kyllähän metsästää voi, mutta tulos on laihanlainen. Jälleen metsästyksen aloitusta oli siirrettävä.
Kettua jalkanarulla pyytäjät eivät ole päässeet vielä pyynnin alkuun. Lunta on vielä liian vähän.
Eipä ole kettujakaan, ei ainakaan kaikilla alueilla. Kohtuullisen paljon luonnossa liikkuneena näin edellistalvena vain yhdet ketunjäljet, ja tänä talvena jälkihavaintoja on ollut vielä vähemmän.
Mikäli lauhat ja vähälumiset talvet jatkuvat, niin erällä kulkijatkin joutuvat omaksumaan aivan uusia asioita. Sopeutuminen on edessä myös riistalla, elämä metsissä voi jatkossa olla aivan toisenlaista.
Kirjoittaja on aiempi riistanhoidonneuvoja.
