Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
14.06.2011 00:01
Kolumni
Lutkien ja madonnien välimaastossa
Kristiina Kouros
Kirjoittajan kolumnit
Voi jestas, että naiset osaavat olla joskus typeriä! Tuo ajatuksiin salamannopeudella lennähtänyt huudahdus oli intuitiivinen reaktioni, kun katsoin lehtikuvaa niin kutsutusta lutkamarssista.
Kyse on Kanadasta levinneestä protestiliikkeestä, joka sai alkunsa poliisin naisopiskelijoille antamasta kehotuksesta välttää pukeutumista "kuin lutka", jos nämä halusivat välttää raiskatuksi tulemista.
Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa ehdotonta ja aukotonta oikeutta kieltäytyä seksistä koska tahansa. Tästä oikeudesta olen itse ehdoton. Vastuu raiskauksesta on aina tekijän, ei koskaan uhrin. Olipa uhri missä, milloin ja miten tahansa pukeutuneena. Ja olivatpa asiat edenneet mihin pisteeseen tahansa.
Poliisin kehotus oli asiaan kuulumaton. Etenkin kuin pukeutumisella ei ole paljoakaan tekemistä raiskausten kanssa (seksuaalisen häirinnän kanssa kylläkin). Suurin osa raiskauksista tapahtuu nimittäin lähipiirissä tekijän ollessa uhrille ennestään tuttu. Raiskaustukikeskus Kriisinaisen mukaan Suomessa moni raiskaus tapahtuu ravintolaillan jatkoilla, joihin uhri on lähtenyt vapaaehtoisesti.
Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että useimmilla raiskaajilla on olemassa intiimipartneri. Teossa on kyse nimenomaan vallasta ja väkivallasta - ei seksuaalisesta nautinnosta. Yhdysvalloissa on myös havaittu, että suurin osa teoista on suunniteltuja. Milloin teko tarkkaan ottaen tehdään, se riippuu tilaisuudesta, ei provokaatiosta.
Lutkamarssireaktioni johtui ainakin siitä, että överiksi vedetty provokatiivinen pukeutuminen on vienyt huomion vakavasta asiasta itse mielenosoittajiin ja tapahtumiin. Lehtikuvaajat zoomaavat linssinsä tietysti vielä kaikkein "rohkeimpiin" asuihin.
Intuitiivinen paheksuntani johtui varmasti myös siitä, että koko aihepiiri on ladattu voimakkailla tunteilla ja ristiriitaisilla ajatuksilla. Jossain huorien ja madonnien välimaastossa on itseni ikäisen ja tylsästi pukeutuvan naisen helppo hengittää. Mutta muistissa on ne nuoruuden päivät, kun joku, yleensä vanhempi mies, katsoi tietyllä tavalla tai sanoi jotain hävytöntä, vaikka vaatteet olivat satavarmana siveelliset. Henkinen häpäisy, se menee ihon alle ja pysyy.
Raiskaus ja seksuaalinen häirintä ovat eri asioita, silti ne menevät huller-om-buller lutkaliikkeen viestissä. Siinä, missä raiskaukseen ei liity mitään epäselvää, on minulle aito paradoksi se, jos vaaditaan, että ehdoin tahdoin seksuaalisuutta korostava pukeutuminen ei saisi herättää seksuaalisesti virittäytyneitä katseita ja kommentteja, jotka voidaan kokea häiritsevinä. Korostan: jos pukeutumien on ehdoin tahdoin seksuaalisuutta korostava ja kyseessä on aikuinen nainen. En siis aio marssia lutkakulkueessa, jos sellainen joskus tänne rantautuu.
Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.
